Ja olihan se oikeasti tosi mukava ja jouluinen elämys. Marjatta Kuivaston kauniin jouluinen lavastus näppärine liikkuvine rakennuksineen ja pyörivine Scroogen taloineen. Ja oli ihanaa kun näyttelijät lauloivat perinteisiä brittijoululauluja esityksessä! Tommi Auvinen on sekä kirjoittanut tämän näytelmäksi että ohjannut. Mari Pajulan puvut henkivät niin surkeita ja köyhiä oloja kuin sitten taas mielikuvituksen lentoa niissä kohdissa kun Scrooge viedään menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Kokonaisuus hivelee silmiä ja muitakin aisteja. Visuaalisesti tämä on tosi huikean kaunis näytelmä.
Charles Dickens (Ilpo Hakala) kertoo aluksi yleisölle miksi kirjoitti tarinan, silloin vuonna 1843. Scrooge on kamala kärttyinen känkkäränkkä kitupiikki, kuka inhoaa joulua kaikinpuolin. Joulu ja kaikki siihen liittyvä on humpuukia. Sisarenpoika Fred kutsuu äijää jouluaterialle, niinkuin joka vuosi, mutta eihän tämä lähde. Scroogen solvaus: "kita kiinni senkin lampaat" on sieltä miedoimmasta päästä :-)
Liikekumppani Marley on kuollut seitsemän vuotta aiemmin juuri jouluaattona, ja kun tämän henki ilmestyy kummittelemaan, niin Scrooge pelästyy tosissaan. Marleyn haamu sanoo että ihmisten tehtävä on auttaa muita. Ja lupaa kolmen haamun ilmestyvän Scroogelle. Näin tapahtuukin, ja sitten lähdetään matkalle, kun Menneen joulun haamu vie herran menneisyyteen. Tämän joulun haamu jatkaa satumaista matkaa ilmojen ja ajan halki. Näillä matkoilla saamme tietää mitä Scroogelle on tapahtunut, miksi hän ei pidä joulusta, tai ihmisistä ylipäätään ja miten hänestä tuli itara kääkkä.
Scroogen roolissa kiukkuilee mainiosti Ilkka Heiskanen. Kaikilla muilla onkin sitten tukku erilaisia rooleja. Saumatonta yhteistyötä ja loistava ensemble! Mun ikuinen kestosuosikki Arttu Ratinen on sekä Scroogen apulainen Bob (joka surkealla palkallaan elättää isoa perhettään), maitomies, Scrooge nuorena, kaivosmies ja kalastaja. Ja ihanaa kuinka hienosti porukka laulaa! Tämän joulun haamu (Markku Thure) on UPEA! Muutenkin se tämän joulun kierros kaivosmiehineen ja majakanvartijoineen ja kalastajineen on hienoa katsottavaa. Scrooge ja henki vievät toivoa ja lohtua ympäri maailman. Käydään myös katsomassa siskonpoika Fredin perheen joulunviettoa. Nämä laulavat ja hieman hyväntahtoisesti kiusoittelevat poissaolevaa Scroogeakin. Bob-apulaisen perheen joulu on ankea, ja kaiken kruunaa rampa Pikku-Tim, joka saa söpöydellään melkein kyyneleet silmiin. Silti nämä juovat maljan Scroogelle.
Katsomossa oli paljon lapsia, ja kaikki tuntuivat tykkäävän kovasti. Yksi lapsi totesi takani Scroogen kodista: "ankea koti". ja toinen väliajan alkaessa: "tää on aika hyvä esitys". No niin onkin! Ja ihanaa on kun toisen näytöksen alussa kysytään yleisöltä muistammeko mitä Marleyn haamu sanoi, ja monta vastausta vastaa rehellisesti EI!
Mikäs tämmöisestä on tykätessä. Taidan haluta katsoa tämän ensikin vuonna. Aivan mainiosti toteutettu joulutarina.
Kuvien copyright Harri Hinkka
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti