Kummitusjuna / Helsingin kaupunginteatteri 19.10.2015

Hieman erilainen musiikkiteatteriesitys tämä HKT:n Kummitusjuna. Hienosti Helsingin metroajelusta muistuttava matka. Kun kapellimestarinero Jussi Tuurna kiertelee yleisön joukossa kyselemässä matkalippuja ennenkuin päästään vauhtiin... noo, hyviä kyytejä sitten vaan! Koko orkesteri pukeutuneena hieman HKL:n lipuntarkastajien näköisiin uniformuihin...

  

Taustavoimina häärää rautainen ammattitiimi. Lauri Maijala ja Sinna Virtanen vastaavat tarinasta ja Anna-Mari Kähärä kera Jussi Tuurnan musikin sävellyksestä. Ja Maijala ohjaakin vielä. Mukana on kahdeksan laulu/tanssi/esiintymistaitoistä tyyppiä, jotka taipuvat moneen. Siilistä poliisiin ja kuuseen. Mielikuvitus on todellakin päästetty rönsyämään ja ryöppyämään! Ja huumori on mustaa; sehän kyllä sopii.

Metromatkahan alkaa Mellunmäestä, ja siitä edetään pikkuhiljaa eri pysäkkien ja niillä taoahtuvien tarinoiden myötä Espoota kohti. Tosin Espoossahan ei metroa (vielä) ole, että sikäli. Mellunmäen teemana on kuolema, ja musiikki sellaista hautajaissävyä, mummon laulamana. Hah, hatusta piti tulla pupu, mutta tulikin pikku-Timpan kalsarit. Absurdia ja outoa, mutta oudon kiehtovaa. Myllypurossa mies suree vaimonsa kuolemaa (onpa tämä synkkää) mutta yhtäkkiä vaimo putkahtaakin pakkasesta esille! Jee! Itäkeskuksessa on kaksostytöt, joiden muovinaamareista tulee mieleen joku Doctor Who jakso robotteineen. Ja joo, Inspectors-bändi, kenet esittelee Klu Klux Klan-tyyppi. Bändihän on rasismiteemaan mitä sopivin, koska se soittaa vain valkoisia koskettimia ja hakkaa mustia :-)

Siilitiellä on tietenkin siilejä! Ja tanssivia kuusia. Mutta hilpeä ei ole meininki täälläkään, vaikka siiliperheen elämää seurataankin. Suojatiellä auton alle, lits. Ihana lastennäytelmän irvikuva. Onneksi metsä kostaa poliiseille. Ehkä viimeistään tässä vaiheessa oivallan miksi tämä oli K15 tämä esitys. Citypupuparkakin. Herttoniemessä hiihdetään, Kulosaaresta pääsee eläintarhaan. Kalasatama vasta perin hupsu paikka onkin. Monty Pythonin Ministry of Silly Walks, anyone?

   

Koko esiintyjäensemble on vauhdissa, ja ketään ei tästä porukasta voi nostaa esityksen tähdeksi. Tasaisen hyvää ja laadukasta esiintymistä kaikilta.

Kyllä tämä oli merkillinen juttu, mutta ylen viihdyttävä! Tarinassa ei nyt ole juuri päätä eikä häntää, mutta musiikki on oudon kiehtovaa ja polveilevaa ja sellaista tyypillistä Tuurnaa ja Kähärää (mikä on siis erittäin positiivinen asia). Tätä projektia on työstetty jo useita vuosia muta lopussa onneksi kiitos seisoo. Erilaista, mutta erittäin kiehtovaa. Lisää lisää!


Kuvien copyright Jori Grönroos
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.