Taas kerran koskilaiset korkkasivat kesäteatterikauteni, ja samoissa merkeissä kuin aiempinakin vuosina. Nimittäin taitavissa ja viihdyttävissä merkeissä. Vuosi toisensa jälkeen Marko Itkosen kynästä tulee toinen toistaan kivempia ja hauskempia mininäytelmiä, jotka huippulahjakkaat näyttelijät herättävät henkiin. Teatteri-illat todellakin osaa nämä hommat.
Illan aloitti La Morale Absurde, nopeatempoinen rikosdraama, tai avantgardistinen hupailu, tai jotain outoa kuitenkin. Samat tapahtumat käydään läpi kolme kertaa, kunkin päähenkilön näkökulmasta. Silti ei toisteta asioita liikaa, vaan joka kertomiskerralla katsojalle avautuu tapauksesta jotain uutta. Vaikka täytyy todeta että omassa käsityskyvyssäni lienee vikaa, ettei ihan kaikki avautunut kolmannellakaan toistolla. Taitaa ongelma olla korvieni välissä, koska tekstihän oli ihan nerokas. Vai liekö se avantgarden tarkoituskin, jättää katsoja hämmennyksen valtaan ja vilkuilemaan kanssakatsojia, että ymmärsiköhän nuo muut kaiken?
Vaan eipä sitä tartte aina kaikkea niin oivaltaakaan ja silti voi nauttia täysin siemauksin. Näyttelijäkolmikko Katja Sillanpää, Mira Flinkman ja Pauliina Syrjälä esittävät aika eksentrisiä tyyppejä, vai kenties nämä ovatkin ihan tavallisia ihmisiä, ketkä vaan joutuvat tapahtumien pyörteisiin... Tarinassa (tai tarinoissa) tärkeitä rooleja näyttelevät lapsi ja hirvikivääri sekoittuen arjen törmäyksiin työkaverien ja puolisoiden kolmiossa.
Rekvisiittana nähdään kaikkea sekalaista, mutta kyllä me katsojat uskotaan että siinä on se lapsi tai hirvikivääri kun niin kerran sanotaan! Tämän näytelmän parhaita puolia on se kokeellisuus ja absurdius - koskaan ei voi tietää mitä lavalla seuraavaksi tapahtuu ja millä tavoin esitettynä. Huikeaa! Hattua nostan Itkoselle että langat pysyvät käsissään. Mulla ei olisi pysynyt.
Väliajan (ja herkullisen mustikkapiiraan, joka kahvin/teen lisäksi sisältyy lipun hintaan) jälkeen siirryimme täysin eri tunnelmiin. Joel Lehtosesta kertova näytelmä tottelee nimeä Pertskeles! Nimiroolissa Lehtosena myhäilee Pasi Repo, joka sopii osaansa kyllä mainiosti. Ulla Huoviala-Kääpä esittää suvereenisti sekä Lehtosen rakastajatarta että kasvattiäitiä, aika erilaisia hahmoja nämä.
Janne Kulosaari on aivan hulvaton kahdessa eri roolissaan, joissa on kyllä paljon samankaltaisuutta. Hän on työtävieroksuva Aleksander Muhonen, Lehtosen velipuoli, omaa etuaan ajava ja patalaiska ovela kettu. Kulosaaren toinen revittely on viinatrokari/kalavaras Ananias eli Pertskeles-Ani, jolla on sana hallussa, jos kohta harvassa ovat miehen repliikit. Mainio kansanmies, ja Kulosaari saa näissä kahdessa roolissaan todellakin naurattaa katsojia.
Niin hyviä kuin kaikki kolme muuta näyttelijää ovatkin, niin show'n varastaa totaalisesti Pia Vaittinen. Hyvä hän on Lehtosen hierojana (ja myöhemmin vaimona), mutta varsinainen tyrmäys tulee Joel Lehtosen biologisena äitinä. Mikä mimmi! Ja mitä repliikkejä! "Vittu se on köyhälläkin" on vasta alkusoittoa. Hersyvän hauska roolisuoritus, kikattelin tälle tyypille vielä kotimatkallakin.
Hienosti Itkonen nivoo koko Joel Lehtosen elämänkaaren about tuntiin. Mukana on rempseää kansankomediaa, mutta myös lyyrisempää pohdintaa, lemmenluritusta ja kaunista tekstiä.
Kaksi taas hyvin erilaista esitystä, ja silti (tai juuri siksi) sopivat teospariksi oivallisesti. Teatteri-illat tarjoilee joka vuosi uutta ja erilaista, ja nytkin kaikki näytökset olivat loppuunmyydyt jo ennen ensi-iltaa. Hienoa toki, mutta harmillista niiden puolesta ketkä jäävät ilman tätä herkkua. Taas taidan toistaa itseäni, mutta vinkkivitonen ensi keväälle: hankkikaa lippunne ajoissa!
Iso kiitos Marko Itkonen ja koko taitava tekijätiimi taas unohtumattomasta illasta Kauppilanmäellä!
PS. Ilokseni ohjaaja/käsikirjoittaja Itkonen nähdään itsekin lavalla, nimittäin pitämässä pienen isällisen aloituspuheenvuoron vanginvartijana. Täydestä menee prison manualista luetut ohjeet.
Kuvien copyright Janne Kulosaari.
Näin esitykset ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti