Konseptin äiti ja musiikin säveltäjä Telander on tarttunut kunnianhimoiseen hankkeeseen ja aiheeseen. Koko Kalevala herää henkiin taitavien laulajien käsissä. Kieli sekoittaa suomea ja englantia, siis niin että laulukielenä on englanti, mutta loitsut ja runomittaiset osuudet tulee suomeksi. Hieman sekavaa ja sotkevaa, mutta ehkä se toimii eri tavalla englanninkieliselle yleisölle. Välillä joistain tekstipätkistä tuli mieleen J.R.R. Tolkienin teksti, ehkä luontoteemojen takia? Noh, ihan sopivaa, olihan Kalevala tärkeä teos Tolkienin työssä.
Väinämöisen roolin laulaa miellyttävä-ääninen Jussu Pöyhönen, mitä olen pitänyt hieman sellaisena iskelmähenkisenä laulajana. Ehkä miehen tausta Suurlähettiläät-bändissä letkeän soulmenonsa kanssa on tämän muistikuvan takana. Mutta ääneen löytyy sopivasti ns. munaa, mikä toki Väinämöisen persoonaan kuuluukin. Pöyhösen raamikas koko toimii vielä hyvin vastavoimana aika lyhyelle Valikaisen Anssille, jolle tämä laulaa Hey little man... Hetkittäin mukana on siis tämmöisiä huumorinpilkahduksia, tahattomia tai tahallisia. Myös yhdessä vaiheessa kun Lemminkäinen lurauttaa pätkän Kissin I was made for loving you baby:ä. Ei olla niin ryppyotsaisesti liikkeellä vakavan kansalliseepoksen äärellä.
Rouhealla soundilla Joukahainen (Mikael Haavisto) käy haastamaan Väinämöistä, mutta eihän siinä hyvin käy. Mustat vaatteet ja nahkaliivit sekä Haaviston partalook tekevät Joukahaisesta aikamoisen äijän. On aika mainiota että osa laulajista on panostanut ulkoasuissaankin tämänkaltaiseen konserttiversioonkin. Kilpalaulanta on hienoa kuunneltavaa. Turhaan Joukahainen revittelee, koska Väinämöinen hymynkare suupielessään laulelee miehen suohon.
Välillä kuullaan kanteleenkin helkkyvää soittoa (Telanderin soittamana), mutta muuten musiikki tulee Marko Hilpon pianosta ja Barbora Hilpon alttoviulusta. Niin ja Petrus Kähkönen rummuttelee myös taustoja, ja välillä piipahtaa laulamassa Lemminkäisen hupsuttelevan roolinkin (silloin perkussioihin siirtyy Tuukka Raitala). Huikeaääninen Heikki Mäkäräinen takoo Ilmarisena Sampoa.
Hienoja naisroolejakin riittää, vaikka Kalevala aika miehinen tarina onkin. Myös monesta musikaalista tuttu Reeta Vestman heläyttelee kauniisti Pohjolan neitona (Maiden of the Rainbow) ja Tulander laulaa itse Ainon roolin. Lisäksi Nina Tapio on hyvinkin katu-uskottava Louhi! Murr murr möyheää Louhi rokisti. Hieman kypsä-äänisempi Kelly Delaveris on kärsivä Lemminkäisen äiti, joka joutuu haravoimaan poikaansa Tuonen virrasta, laulaen rake and mow, push and pull... Äidin ja pojan rakkaus kestää mitä vain, koska äiti taipuu ja myötää.
Musiikki on aika monipuolista, siis rokimpaa ja balladimpaa ja kansanlauluteemaa ja vähän kaikkea. Musikaalimainen toki, mutta ehkä hieman tasapaksu ja yllätyksetön. Mutta ei vielä keskeneräistä tuomita, ei suinkaan! Onhan tämä aika kiinnostava tapaus, ja jään mielenkiinnolla odottamaan mitä rapakon toisella puolella tapahtuu. Ja ennenkaikkea odottamaan koska Kalevala The Musical saa oikeasti ensi-iltansa!
Kuvat otin itse.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti