Jay Gilligan: Melodic Objects / Circus Ruska Festival, Kuivaamo 16.2.2019

Sirkus Ruska Festival on siirtynyt takaisin alkutalveen, ja hyvä niin. Päällekkäisyys Tampereen Teatterikesän kanssa toi varmaan synergiaetuja, mutta minusta se jäi hieman kyllä Teatterikesän varjoon. Ja nyt kun Hiedanrannan Kuivaamosta on saatu noin hyvät tilat niin mikä ettei festaria voisi helmikuussakin pitää. Tosin Hiedanrantaan on hankalampaa ehkä tulla kun moneen muuhun paikkaan, ainakin julkisilla matkustamalla joutuu kävelemään tovin.

Tänä vuonna perjantaina nähtiin kaksi esitystä, jotka valitettavasti missasin muiden menojen vuoksi, ja lauantaina neljä, jotka ilokseni näin kaikki. Kiinnostava kattaus kansainvälisiä tähtiä ripauksella kotimaisuutta.

Lauantain aloitti amerikkalinen jonglööritähti Jay Gilligan show'llaan Melodic Objects Nykyään Ruotsissa asuva ja vaikuttava mies veti vajaassa tunnissa valloittavan musiikkipitoisen esityksen, jossa yleisökin pääsi vähän mukaan. Eittämättä mies on varsinainen jongleerauslegenda, ja sehän se tämänkin esityksen selkäranka on. Jongleerausta pehmeillä palloilla, renkailla, keiloilla. Mutta se esityksen juju ja jippo on musiikki, ja musiikin luominen. Osa tulee nauhalta, ja haasteellista  rauhoittavaa linnunlaulua olisi muutenkaan tuottaa. Mutta osa äänistä ja rytmeistä tehdään itse, paikan päällä. Erilaisia mikrofoneja, ja mitä lie tietokoneohjelmia hyväksikäyttäen.

Jay äänittelee omia taputuksia ja ääniään, mutta myös yleisöltä mm. hello-sanaa. Niitä sitten miksataan ja muokataan ja lisätään musiikkipohjaan. Ja sitten tämän juuri luodun musiikin tahdissa jonglööri tekee taikojaan! Käsittämättömän hienoa ja uniikkia. Tuli mieleen muutamien vuosien takainen Olafur Arnaldsin konsertti Savoy-teatterissa, missä hän äänitteli yleisönkin ääniä ja samplasi mukaan omaan musiikkinsa.

Katsojat istuvat liki henkeä pidättäen, pysyykö rytmi, pysyykö kaikki kasassa. Esiintyjä siirtelee mikkejä, piuhoja ja systeemejä, painelee läppärin, kännykän ja luupperin namiskoja. Hyvin kaikki tämmöinen tekninen säätö oli osa esitystä, ja antoi sellaisen kotikutoisen fiiliksen tähän. Tavalliset arkivaatteet korostivat tätä. Nyt ei briljeerata esiintyjän asuilla tai ulkoisilla jutuilla lainkaan. Jay ei ole se stara tässä (paitsi että tietenkin on) vaan ne äänet ja rytmit yhdistettynä hypnoottiseen jongleeraukseen.

Saako tässä kohtaa tunnustaa että sirkuslajeista jongleeraus ei ole mun suosikkeja. Mutta kun siihen otetaan tämmöinen uusi lähestymiskulma niin kyllähän tätä ilokseen katsoo.

Sen lisäksi että tässä esityksessä musiikki on isossa osassa, niin saamme nähdä myös aika uniikkeja jongleerauspallojakin. On niitä minkä perässä on narua tai nauhaa. Ja niitä mitkä on sidottu siitä nauhasta kiinni johonkin, ja sitten kun palloja heittelee sopivassa järjestyksessä niin tulee "kutoneeksi" jotain. Ja sitten oli sellaisiakin palloja mistä purkautuu värikkäitä nauhanpätkiä kun niitä heittelee. Jongleerauspallot voivat myös olla ontot ja täynnä konfettia - mukavastihan se sieltä varisee pallojen lennellessä ilmojen halki. Kaikkea uutta ja hienoa! Tai uutta ainakin minulle.

Paikoitellen esitys muistuttaa nykytanssiesitystä, kun pitkänhuiskea mies heittelee esineitä ilmaan ja liikkuu rytmisesti ja keskittyen, monimuotoisen musiikin tahdissa. Kellontarkat, paikoitellen robottimaiset liikkeet vievät myös ajatukset tanssin maailmaan.

Osa näistä teknisistä härveleistä ja härpäkkeistä ovat kuin tieteiselokuvasta. Sekin antenni mikä ujeltaa kun käsi tms menee lähemmäksi, olisiko ollut Moogin Theremini, siltä se ainakin näytti. Miten kukaan keksii rakentaa sirkus/jongleerausesityksen tämmöisten varaan, en käsitä. Pölynimurin kyllä tunnistin, ja sitäkin käytettiin apuvälineenä yhdessä numerossa.

Kyllä, totaalisen uniikki esitys, ja todentaa hyvin tämän lainauksen todeksi (teksti Circus Ruska Festivalin sivuilta):

Melodic Objects on tribuutti maailmankuululle “The Flying Karamazov Brothers” -jonglööriryhmälle, joka havaitsi että:  ”Jongleeraus on sarja tapahtumia: heittoja ja kiinniottoja, jotka tapahtuvat sidoksissa aikaan. Samalla tavalla myös musiikki on sarja tapahtumia, säveliä jotka piirtyvät ajan jatkuvuuteen. Musiikissa tätä suhdetta ajan ja tapahtuman välillä kutsutaan rytmiksi. Sama termi rytmi pätee kyseiseen suhteeseen myös jongleerauksessa. Loogisesti siis, jos A=B ja B=C, niin A=C… eli jongleeraus on musiikkia!”

Meidän seniorisohva tykkäsi kovin, ja niin tuntuivat tekevän muutkin katsojat. Vauhdikas, uniikki ja hieno startti lauantaille.


Kuvien copyright ylempi jostain islantilaiselta festarilta, loppukuva oma.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.