Mieletön elokuvan historia / Linnateatteri 22.4.2017

Jos tykkää elokuvista, ja vähän ehkä teatteristakin, on tämä Mikko Koivusalon käsikirjoittama ja Kalle Lambergin ohjaama Mieletön elokuvan historia juurikin sinun juttusi. Kun vielä lavalla nähdään taitava kolmikko Linda Wiklund, Miska Kaukonen ja Valtteri Roiha, joilta sujuu niin nopeat roolivaihdot kuin film noir ja scifikin, niin jopa lähtee. Reilun parin tunnin esityksen aikana saa nauraa hetkittäin jopa taukoamatta.

Elokuvan historiaan mahtuu monia huippuhetkiä, ja niitä tuodaan hyvin esille tässä esityksessä. Lumieren veljeksistä aloitetaan, käydään läpi mykkäelokuvat ja slapstick-komediat, kirosanojen määrät elokuvissa, ja verrataan teatterinäyttelemistä elokuvissa esiintymiseen. Koko esityksen ajan etsitään sitä leffamaailman tärkeintä tyyppiä - onko se tuottaja, ohjaaja, näyttelijä vai kenties puvustaja? Pääsemme myös kurkistamaan suomalaisen elokuvahistorian käännekohtiin, aidossa suomifilmihengessä! Yksi itseäni eniten naurattanut oli Kummisetämäisesti toteutettu Tuottajasetä-pätkä, missä itse tuottajasetä oli selin. Koska hän on Selin. Heh heh heh.

Esitys yhdistelee hyvin myös videomateriaalia ja projisointeja. Ja musiikkia! Moni leffabiisi lienee tunnetumpi kuin itse elokuva. Oman panostus Suomi100-vuoteen nähtiin myös, kun kurjuuden maksimointi-pätkä Rääsylät heitti silmille kaiken surkeuden mitä kotimaisessa draamassa vaan voi olla. Entäs sitten lasten elokuva Ana ja Nana ja Anastettu ananas? Menee kieli solmuun jo katsomossakin. Pääsimme katsomaan myös pornotonta pornoelokuvaa, mikä kieltämättä oli aikamoinen spektaakkeli.

Ehkä kuitenkin yksi hauskimpia (ja ah, niin nostalginen) kohtauksia se oli videovuokraamo kultaisella kasariluvulla! Tuommoistahan se oli toki...

   

Ilman haikeutta ei päästetä katsojia pois kuitenkaan. Vanhojen elokuvateatterien kuvia katsellessa iskee aina surku - miksi nämä kaikki, tai ainakin suurin osa, on kadonnut kaupunkien katukuvasta? Turussakin toimi parhaimmillaan kolmekymmentäkuusi (36) elokuvateatteria, nykyään enään yksi (1). Surullista.

Kuten monesti tämän tyyppisissä vauhdikkaissa esityksissä, niin nytkin meinasi muutamia kertoja esiintyjiltä pettää pokka. Kas kun se tuppaa naurattamaan vähintään yhtä paljon kun itse esityskin. Ja vielä erityiskiitos Anniina Kuula pukusuunnittelusta; pukuja meinaan oli ihan hillitön määrä.

Kaikki vitsit eivät ihan kanna tai nauratakaan, mutta aivan kelpo viihdettä tämä oli lauantai-illan ratoksi. Ravintolanäyttämön edessä oli pieni katsomo, mutta iso osa porukasta katsoi esitystä ruokapöydistä.

Esityksiä Linnateatterissa 9.12. asti, eli tästä porukalle oiva pikkujoulushow!


Kuvien copyright Otto-Ville Väätäinen.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.