Taas kerran Tehdas Teatteri onnistui yllättämään. Ei mitään uutta siinä siis. Etukäteistietoni skandinaavisen esityskollektiivi Mellanmjölk Productionsin ja Tehdas Teatterin yhteistuotannosta The Cabinet olivat aika niukat. Mitä nyt teatterin kotisivuilla sanottiin eli minäkuvaa ja instaa ja somen valtaa meihin. Hyvä, kyllä tämä riitti.
Esitys kestää 45 minuuttia ja suurimman osan siitä olen monttu auki (kuvaannollisesti) - mitä ihmettä! Teknodiscon soidessa kolme esiintyjää silmät peittävissä neonkeltaisissa pipoissa, tiukkaakin tiukemmissa valkoisissa trikoissa ja väljissä Nike-pusakoissa ketkuttavat, poseeraavat ja valaisevat toisiaan videotykeillä. Puhelimiin kytketyt koneet tykittävät kuvia Instagramista, siis tekijäkolmikon omia, vuoden alusta otettuja. Lemmikkejä, kahvimukeja, maisemia, omakuvia, mitä nyt nuoret naiset Instaansa päivittävät. Välillä kuvavirta kiihtyy, välillä soljuu verkkaisemmin eteenpäin. Musiikki rytmittää hetkittäin niiden esitystahtia. On aika vinkeä seurata miten paikallaan oleva kuva liikkuu ja elää kun se heijastetaan napakasti liikkuviin reisiin tai pakaroihin. Oivaltavaa ja kiinnostavaa, tämä tuo ihan uuden ulottuvuuden staattisuuden ja liikkuvan kuvan risteymään.
Aika äkkiä ne pusakat putoavat päältä, mutta paljassa pinnassa (no ihonväriset sporttirintsikat on toki) eivät kuvat näy yhtä hyvin kuin valkoisissa trikoissa. Myös seinälle heijastuvat varjot puhuvat omaa kieltään, anonyymeinä. Toisaalta pipo sekä paperipussi peittävät esiintyjien kasvot niin että hekin jäävät meille tuntemattomiksi. Katsoja näkee kaksoivalotuksen: esiintyjän tuottama varjo ja esiintyjään heijastettu kuva. Miten ne kommunikoivat keskenään. Näkeekö satunnaisen ihmisen sometiliä selaava tyyppi ne kuvat - vai ihmisen kuvien takana? Ja provosoiko vähissä vaatteissa tapahtuva poseeraus jos et näe edes kasvoja?
Lopun amok-juoksu loputtomia sukkahousukerroksia riisuen on holtiton lisä kaikkeen. Mitä tahansa saattaa tapahtua. Intiimi ja julkinen kohtaavat kiinnostavalla tavalla The Cabinetin maailmassa. Silja Kauppinen, Riikka Niemistö ja Tanja Turpeinen avaavat omaa elämäänsä ja pohtivat minkä vallassa olen? -kysymystä myös esitystilan alussa olevassa post it -lappuviidakossa. Missä määrin some ja siinä poseeraus määrittää meitä, minuuttamme ja sisintämme. Vinkeää ja kantaaottavaa.
Kaikki päättyy piknikkiin, mutteripannuilla laitettuun ja muumimukeista nautittavaan kahvituokioon, kauramaidolla silattuna tottakai. Instagram-kuvien vakkariaiheita.
Kiinnostavia näkökulmia ja ajattelemisen aihetta itsekullekin somea (ja tätä aikaa) seuraaville. Sanaton esitys sopii myös suomea osaamattomille. Ja on aina hyvä mennä hieman ulos omalta mukavuusalueeltaan.
Esityskuvien copyright Antton Kainulainen.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti