Tahtien sota / Hämeenlinnan teatteri 1.9.2018

On vuosi 1995. Ollaan Suomessa, mutta ei EU:ssa. Humppa ja iskelmä ovat ainoita sallittuja musiikkityylejä ja kaikki muu on kielletty. Tunneohjausministeri Timo Koivusalo hoitaa asioita ja pahamaineinen SeiPo (Seinäjoen Poliisi) valvoo ettei kukaan toisinkuuntelija pääse poikkeamaan humppalinjasta. Mutta muutamat hajanalliset kapinalliset pitävät vielä muitakin musiikkityylejä arvossaan. Hevarit, hipit, punkkarit, gootit - kuuntelevat radio Vapaa Ahvenanmaata ja laulavat salaa karaokea. Rytöpirtti on yksi näitä kapinallisuuden linnakkeita. Mutta tarvittaisiin joku rohkea yhdistämään kapinalliset ja käymään taistoon tangomahtia vastaan! Voisiko se olla Petri, voisiko hän tuntea Voiman?

Tässä on lähtökohta Hämeenlinnan teatterin syksyn uutuusesitykselle Tahtien Sota. Kuulostiko konsepti tutuhkolta? Kyllä vaan, vanha tuttu ja rakas scifiklassikko Tähtien sotahan se siellä taustatarinassa kummittelee. Käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastaavat Heikki Syrjä ja Riku Suokas (nuo miehet megamenestysmusikaali Vuonna 85 takana) ja se takaa vauhdikkaan esityksen josta ei puutu hillitöntä läpänheittoa ja irtovitsejä. Kaikkea ryydittää livebändin vetämät rokki/iskelmä/jne klassikot, joita kyllä sitten kuullaan hirmuinen määrä. Kaikkea mahdollista Diosta ja Eppu Normaalista tangohitteihin ja CCR:ään. Huippubändi johdossaan Antti Paranko on tärkeä osa esitystä; muusikot muuntautuvat moneen. Ja Paranko on musiikin sovittamisen lisäksi säveltänyt tähän myös kaikenlaista kivaa (kansanmusiikkibiisit varsinkin kolahtivat!). Suurimmat aplodit annankin siihen suuntaan - taas kerran Paranko on tehnyt oivallista työtä!

Olihan tämä aika älyvapaa esitys, mutta oikein viihdyttävä. Varsinkin kaikille sellaisille katsojille jotka muistavat 90-luvun hyvin ja varsinkin sen biisitarjontaa. Olihan sitä juonenkiemuraakin, ja siitäkin saa enemmän irti jos muistelee hieman Star Wars-leffan juonikuvioita. Kuka olikaan Petrin isä, ja mikä on Crazy-Topi Oinosen rooli tässä kaikessa? Mikä on salakuljettaja Hansun rooli kaikessa tässä? Entäpä kaikkien kauhu Seinäjoen Keisarinna, joka haluaa tehdä kaikkensa että tämän tytär voittaa Tangomarkkinat. Kutkuttavia kuvioita, hulvattomia heittoja ja ratkiriemukkaita renkutuksia.

Esiintyjiä on paljon, ja monella on tavaton määrä rooleja. Mikko Töyssy on oivallinen teinipoika-Petrinä, mutta tämän laulua olisi voinut olla enemmänkin. Nyt Sami Hintsanen Crazy-Topina oli eniten äänessä, ja kunnon hevikiekumisia kuultiin ehkä jo hieman liikaakin. Leoparditrikoisiin sulloutunut ja Bio Luvil/perunajauhoseosta nenäänsä vetävä täriseväkätinen ex-rokkari tietää monenlaisia salaisuuksia, myös Petrin menneisyydestä. Birgitta Putkonen oli oivallinen tiukkana SeiPo-pomona, Johanna Reilin ketkumainen Keisarinna ja Maiju-Riina Huttunen tämän talutusnuorassa temppuileva tytär. Aleksi Aromaa taituroi sekä bändihommissa että Petrin aisaparina Teppona. Sinikka Salminen salakuljettaja-Hansuna (joka myöhemmin kuurankukataan vihanneksen oloiseksi) ja Katariina Kuisma-Syrjä Rytöpirtin emäntänä koittavat taistella parhaansa mukaan kulisseissa.

Markku Nenosen vauhdikkaissa koreografioissa helmat hulmuavat. Ja Anne Laatikaisen pukusuunnittelu todellakin palauttaa mielet iloiseen (!) ysäriaikaan, kaikkine kliseineen.

Kuten sanottua, hahmoja tähän esitykseen mahtuu. Ehkä eniten hykerrystä aiheuttivat hesalaiset jazzdiggarit stooryvillet ja sitten on aivan hurmaavat Kaustisten tytöt tanssikuvioineen ja värttinämäisine kiekumisineen! Mutta sitten on tukuttain Tarja-nimisiä tangokuningattaria, porilaisia, tanssijoita ja ties vaikka ketä. Menkää itse katsomaan!

Kyllä tämä hyvästä viihteestä käy, ja on onneksi tarpeeksi omaperäinen että toimii tämmöiselläänkin (vaikka vertailuilta Vuonna 85 -tuoteperheeseen ei voinekaan välttyä). Parhaiten toimii jos jätät aivot narikkaan takin kanssa ja menet ihan vaan nauttimaan hömppäviihteestä. Hyvin tehtyä ja kevyttä, ja 2,5 tuntia menee kyllä nopeasti! Hymy korvissa pitää teatterista lähteä. Ei kaiken tarvitse aina olla niin vakavaa.


Kuvien copyright Tapio Aulu ja Jouni Koponen.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.