Näytelmä yhdisti sekalaisen joukon tarinoita, videopätkiä ja kaikkea ihmeellistä. Hyviä näyttelijöitä ja ennenkaikkea Korpela oli ihan huikean hieno (varsinkin paidattomana metsien miehenä!). Synkkiä juttujahan nämä olivat, mutta superhauskoja. Okei, pari oli aika surullistakin kaikessa angstisuudessaan.
Elina Knihtilän kuolinkohtaus oli klassikko!
Kaksiosainen esitys koostuu näyttämöllä esitettävistä kohtauksista, jotka muuttuvat väliajan jälkeen entistä tummemmiksi ja kulkevat kohti kuolemaa. Lisäksi kolmella screenilla pyörii monologeja ja kohtauksia. Visuaalinen ilme on graafisen tyylikäs, ja maskeeraussuunnittelussa riittää elokuvamaista detaljitarkkuutta. Kuvavirta väläyttää näyttämölle vinoja otoksia arjesta, elämän takapihoilta, porraskäytävien klaustrofobiasta.
Näin kirjoitti HS näytelmästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti