keskiviikko 3. elokuuta 2016

When I Die / Tampereen teatterikesä 3.8.2016

Sveitsiläisten Thomas Luzin ja Gabi Bernettan ideoima, lavastama ja ohjaama When I Die oli sarjassamme "aika outoja esityksiä ja elämyksiä, mutta mitkä silti tekevät vaikutuksen". Musiikkinäytelmä, mutta ei mikään tavanomainen. Yliluonnollisia elementtejäkin nähtiin ja ennenkaikkea kuultiin.

Rosemary Brown (1916-2001) oli englantilaisen nainen, joka oli siunattu oudolla lahjalla/kyvyllä (ainakin omasta mielestään). Vähäisestä musiikkikoulutuksestaan huolimatta hän alkoi ottamaan vastaan viestejä edesmenneiltä muusikoilta. Näitä haudantakaisia sävellyksiä hän sitten raapusti nuoteiksi ja väitti niiden tulleen mestareilta. Bach, Beethoven, Debussy, Schubert, Chopin, Schumann, Mozart, Rahmaninoff jne... näiden herrojen musiikkia kuulimme myös illan esityksessä. Kaikkien näiden automaattisäveltäjänä rouva Brown toimi. Hänen työnsä on kovin kiisteltyä vielä tänäkin päivänä... (oliko yllätys?)


Esityksessä rouva Brown (Suly Röthlisberger) vastaanottaa musiikillisia viestejä tuonpuoleisesta. Ääniä tulee joka suunnalta, ja välillä ne poikkeavat klassisesta musiikista. Siihen ratkaisuna on posliiniastioiden viskely, jolla laulun saa mykistettyä. Pianoja (ja muita kosketinsoittimia) on siroteltu sinne ja tänne, pyörienkin päälle, ja niitä soitellaan milloin mistäkin suunnasta. Koskettimet liikkuvat aavemaisesti "näkymätttömien" käsien soittamina; esimerkiksi kun kolme miestä soittaakin avoinaisen etuosan kautta! Lisäksi kuullaan viulua ja klarinettia. Yhdessä, erikseen, ja moniäänisesti. Rouvan lisäksi lavalla on neljä miestä, jotka vaihtavat sujuvasti kieltä, instrumenttia jne. Miesnelikko taitaa myös laulun. Välillä katsomme esitystä vanhasta telkkarista (kuvafiidi tulee verhojen takaa lavan sivustalta).

Vaikkakin perimätiedon mukaan muusikot sanelivat rouvalle englanniksi, tässä esityksessä raikaa myös saksa ja ranska (onneksi on tekstitulkkaus). Miten muuten kaikki nämä säveltäjät osasivat englantia? Ai mutta siinähän oli Franz Lisztin henki välittäjänä, hän varmaan tulkkasi...


Outoja säveliä, ja ääniä. Näin se rouva Brownkin näitä ehkä kuuli. Järjen äänikin pyrkii paikalle.

Valoilla pelataan paljon ja hyvin taitavasti. Estradilla on myös yksi liikuteltava valonheitin ja sitä siirrellään ja heijastellaan peilin kautta. Mutta lisäksi sellainen hämäryys sopii tähän erinomaisesti.

Tiesittehän on Pariisi syntymäpaikkana on oiva tae säveltäjän menestymiselle? Ja jos kuolee samalla paikkakunnalla missä on syntynyt, ei selkeästi ole päässyt elämässään eteenpäin. Kaikkea sitä oppii!

Käsiohjelmasta isot bonukset. Siinä nimittäin on kaikenlaista sekalaista sälää: rouva Brownin asunnon pohjapiirrosta, kuvia rouvan sävellyksistä (nuoteista siis), tietoja säveltäjistä keitä hän tulkitsi, vanhoja Wurlitzer-pianomainoksia, selvännäkemissanasto jne. Ja sympaattinen "low volume warning - this production may feature volume levels that are barely audible".

Pituudesta olisin voinut hieman nipistää pois, mutta muutoin esitys oli vallan mielenkiintoinen, kiehtoja ja taianomainenkin. Sivistäväkin!


Näin esityksen ilmaisella presilipulla.
Kuvien copyright Reto Schmid

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti