maanantai 1. elokuuta 2016

2400 sekuntia / Täsmäteatteri, Viola-koti 1.8.2016

Istuin tänään mummojen keskellä (ja oli siellä muutama pappakin, sekä jopa alle eläkeikäisiä pari) ja pyyhin liikutuksen kyyneliä silmistäni. Kävin nimittäin katsomassa uuden Täsmäteatterin monologiesitystä 2400 sekuntia tamperelaisessa Viola-kodissa.

Täsmäteatterin, ja tämän monologin, takana on samat taitavat tekijät, ketkä puuhasivat parina männäkesänä Koukkuniemen kesäteatterin nimissä esityksiä vanhainkodin puistossa. Kävin viime kesänä katsomassa heidän Unholan - ja pidin kovasti.

Iira Halttunen vastasi käsikirjoituksesta ja esitysdramaturgiasta ja lavalla nähtiin Meri-Maija Näykki. Hän oli Neiti Aika, tuo kaikille (ainakin hieman vanhemmille) suomalaisille tuttu puhelinpalveluääni. En tiedä onko palvelua enää puhelinmuodossa olemassakaan, mutta ainakin netissä on. No, pikainen googletus tuottaa vastauksen - ei ole enää Neiti Aikaa. Aika on selvästikin ajanut hänestä ohi. Onpa surullista. Itsekin tuli joskus hälle soiteltua. Esityksessä tuntee kuuluvansa museoon. Koska kukaan ei enää soita :-( Ennen sentään pilapuheluiden soittajat, yksi ihailija sekä ne, jotka oikeasti tahtoivat tietää mitä kello on nyt.


Tämä Neiti Aika tekee 8-tuntisia työpäiviä, joiden aikana hän vastailee puhelimeen, ja kertoo kyselijöille täsmällisen päivämäärän ja kellonajan. Nelikymmenminuuttisen ruokataukonsa aikana hän lämmittää mikrossa ruokansa (120 sekunttia) ja muutenkin elää aikataulutettua elämää. Metronomin tikityksen tahdissa kuulemme ajan olemuksesta, Neiti Ajan elämästä ja työstä. Ja saamme myös kuulla kymmenen faktaa Kekkosesta alle minuutin!

Meri-Maija Näykki on ihanan pirteä ja raikas esiintyjä, ja hyvin luontevasti ottaa yleisöäkin mukaan esitykseen. Joista moni tuntui nyökyttelevän Neiti Ajan aikaa koskeville mietteille. Varsinkin niille kohdille, missä Neiti pohti suhdettaan omaan iäkkääseen äitiinsä ja tämän kuolemaan. Miten toivoi voivansa pysäyttää ajan kun äiti kuoli. Ja niihin eläkeläisen ajankäyttöä koskeviin pohdintoihin. Tosin yksi edessäni istuva mummo mutisi "tyhmää ohjelmaa, ei tässä ole mitään tolkkua" ja lähti hetken kuluttua pois.

Neiti Aika ei ole ikinä myöhässä mistään. Siitä pitää huolen joka vuonna työnantajalta joululahjaksi saatu rannekello (joita olikin ranne täynnä). Mutta uskoisin hänen olevan myös täsmällinen luonteenlaadultaan. Eläkevuosien koittaessa Neiti Aika suuntaa Lontoon Greenwichiin opintomatkalle!


Aika ei pysähdy, mutta sitä saa pysäytettyä vaikka muistikuviin, tai valokuviin. Neiti Aika otti yleisöstä useita muistikuvia, joille sanoimme kiltisti "muikku"; mummot ja minä. Neiti Aika haluaa olla kokonaisvaltainen asiakaspalvelija, sielunhoitajakin. Harmi kun puhelimessa ei voi ottaa kädestä kiinni. Mutta katsomossa voi!

Santeri Helinheimo on tehnyt mainion sovituksen Sielun Veljien Aina nälkä -biisistä, mihin on ympätty myös Ruger Hauerin Aika älä jätä -viisua. Saisikohan tätä ladata jostain? Parempi kuin alkuperäiset :-)

Esitystä saa (ja kannattaa!) tilata omaan vanhainkotiin, hoivalaitokseen jne. Nämä muutamat näytökset tässä elokuun alussa ovat osana Teatterikesä OFF-ohjelmistoa.

Fyysikko John Wheelerin sanoma on niin totta: "Aika on sitä, mikä estää kaikkea tapahtumasta heti".


Täsmäteatterin tekijät - lämmin kiitos koskettavasta esityksestä.


Kuvat otin itse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti