Myrsky / Romulan taiteellinen teatteri 16.8.2016

Kuten jo viime kuussa ennakoinkin, Romulan taiteellisen teatterin tämän vuoden suursatsaus eli Shakespearen Myrsky on Tapaus. Isolla teellä. Harmikseni ennätin katsomaan sitä vasta ihan vihonviimeiseen esitykseen 16.8., mutta onneksi edes silloin. Harmi sikäli, että nyt en saanut kerrottua ihmisille että MENKÄÄ KATSOMAAN! Nyt voin vaan surkutellen sanoa, että harmi jos missasitte loistavan ja kiinnostavan tulkinnan tästä klassikosta.

Sade ja tuuli sopivat tähän näytelmään paremmin kuin hyvin. Pitkät kalsarit, uusi upea ROMU-pipo ja sadehousut takkeineen muodostivat mun teatterigarderoobin perusteet. Ei tullut kylmä. Lisänä istuinalusta ja kumisaappaat. Näytelmää ei siis seurattu katsomosta käsin, paitsi alussa ja lopussa. Kun ylhäisten laiva haaksirikkoutuu ja he jalkautuvat Prosperon saarelle, niin mekin lähdimme vaeltamaan pitkin saarta. Mahtavaa! Matkan varrella kohtasimme saaren asukkaita erilaisissa paikoissa ja tilanteissa. Luontoon oli siroteltu kirjapinoja, ja puukasoja. Ja pääsipä yleisökin kantamaan polttopuita pitkin. 

Kylmästä kelistä huolimatta monet esiintyjät kirmasivat mutaisessa maassa paljain jaloin, hrr! Kuten arvata saattaa olivat kaikkien puvut viimeisen päälle mietityt. Saarelaisilla ruskeita sävyjä, aatelisseurueella sinistä ja Miranda kellan- ja kullansävyissä. Arielilla vaaleaa ja kultaa. Harmonista ja kaunista. Prosperon sininen viitta on ollut joskus hieno, mutta nyt vuosien ja säiden kuluttama. Kyllä visualisti Joanne Greenwood osaa hommansa! Lavastuksessakaan ei paljoa kikkailla. Mustia seiniä peittää vain yksi taulu; merimaisema purjeveneillä. Kaikenkaikkiaan koko visuaalinen ilme käsiohjelmasta (Myrsky-printattu keittiörätti) ennakkojulisteisiin on viimeisen päälle mietitty ja toteutettu.

Erityisen iso kiitos taitavalle orkesterille, joka loihti säveliään niin katsomossa kuin reittimme varrella. Kontrabasso, huuliharppu, munniharppu, symbaali ja pitkän huuliharpun näköinen kapistus (onkohan sille joku oma nimi, sellainen n. 25 cm huuliharpun näköinen systeemi kuiteskin) ja pitkätukkaiset muusikot. Niin ja myös kaunisääninen naislaulaja yhdessä pysähdyspaikassa. Valtavan hienoa! Kiitos.

Tarttee sanoa että Jaakko Karjula tekee yhden parhaista Prospero-rooleista mitä olen nähnyt! Väkevä ilmaisu, kantava ääni ja iso karisma! Vallan hienoa työtä. Mua kyllä hieman nauratti, kun alussa muusikot soittivat hieman aavemaista musiikkia ja Prospero lausui äänettömänä kirjastaan (nostatti siis myrskyä, joka upottaisi Alonson seurueen laivan). Ja mun takana istuneet ihmiset (keille Myrsky ei ole ehkä maailman tutuin) kommentoivat: "mikä toi haahuilija on tuolla puun alla?" :-)

Prosperon Miranda-tyttärenä Sanni Kero, joka oli myös raikas ja hyvä roolissaan. Ariel (Sanna Niemelä) on eteerisen kaunis ja ilmava, ja hiukset ovat ihanat! Jonkunsortin pikkuhenkiä (pikku-Arielejä) nähdään myös kymmenkunta. He toimivat oppainamme saarella ettemme eksy polulta. Ja tarjoilevat maljalliset viiniä, kun seuraamme Stefanon ja Trinculon ryyppäjäisiä Calibanin kanssa. Tämän liikkumisenkin takia meitä on normaalia pienempi katsojajoukko.

Rujo ja outo Caliban (Santeri Mäensivu) piiloutuu ruskeaan hupulliseen kaapuunsa, koikkelehtien ja mylvähtäen. Herkkäuskoinen ressu lankeaa luulemaan Stefanoa (Pauli Kylväjä) jumalaksi, ja osallistuu mielellään Prosperon syrjäyttämisyrikseen vapautuakseen tämän orjuudesta. Stefano kun luulee pääsevänsä saaren kuninkaaksi, jos saa kammettua Prosperon pois vallasta. Pidin kovasti myös Arto Katilan ylväästä Alonsosta ja Aleksi Sandroosin juonittelevasta Sebastianista.

 

Kaikkien puhe kantaa hyvin, paitsi nuorella Julian Mäkelällä Ferdinandin roolissa on pieniä ongelmia artikulaation sekä myös äänen kuulumisen kanssa. Muutenkaan Mirandan ja Ferdinandin rakkaustarina ei ihan minua onnistu vakuuttamaan. Hääkohtauksessa kaikkien puhe hieman jää musiikin jalkoihin. Mutta ne nauhat olivat hienot!

Tykkäsin kun tässä oli hieman sekoiteltu sukupuolirooleja/miehityksiä. Hyvin saattoi Sofiia Syrén vetää Trinculona tai Carla Kyynäräinen Antoniona, kunhan tämä oli vaan muutettu Antoniaksi elikkä Prosperon siskoksi veljen sijaan. Lisäksi hovimies Gonzalona nähdään erinomainen Piia Vihuri, ylimys Franciscana (alunper. Francisco) Aata Jukarainen ja puosuna Roosa Mielonen. Ei haitannut menoa lainkaan.

Pidin kovasti tästä risteilyteemasta muutenkin. Henkilökunta lippuluukulla oli pelastusliiveissä ja muutenkin olimme mukana laivalla, sillä katsomossa istui osa näyttelijöistä, mukana "laivassa". Haaksirikko toteutettiin taitavasti myös, tai siis ensin laivan joutuminen myrskyn kouriin ja sitä seurannut haaksirikko.

Kaiken kaikkiaan vallan erinomainen ohjausdebyytti Eloise Lallyltä RTT:n riveissä. Kaikki yksityiskohdat olivat mietittyjä ja erinomaisesti toteutettuja. Porukka oli innolla mukana ja oli ihmeellistä nähdä niitä harjoituksissa kokeiltuja kohtauksia nyt lopullisessa muodossaan. Huikeaa menoa, olenpas iloinen että sain olla mukana kokemassa!

Märkä, mutta tyytyväisen oloinen yleisö poistuu viimeisestä esityksestä

Myrsky ei kuulu mun top10 suosikkeihini Shakespearen näytelmistä. Olen nähnyt Lontoossa kaksi versiota, toisessa Ralph Fiennes ja toisessa Roger Allam Prosperon rooleissa. Hyviä olivat, varsinkin jälkimmäinen, mutta ei kyllä Jaakko Karjula kovin paljoa häviä ilmaisuvoimassaan. Suomesta muistan erityisesti Ryhmäteatterin version (Ismo Kallio Prosperona) kesältä 2002. Näiden rinnalla RTT:n tulkinnan ei tarvitse hävetä lainkaan. Erityisesti se esityksen vieminen ulos luontoon ja upeille paikoille oli hienoa.

Esityskuvien copyright Arja Koski, muut kuvat omia.

Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.