Rose Rose Rose / Tampereen Teatterikesä 2.8.2016

Aluksi ajatus tuntuu aika absurdilta. Miten kolme nelikymppistä miestä voisi esittää teini-ikäisen tytön tuntoja, unia, unelmia? Mutta sehän sujuu varsin erinomaisesti! Rooleja vaihdetaan lennossa eli Rosea esittää milloin kukakin herroista, laittaen ruusupannan päähänsä. Mukana on myös Rosen tupakka huulessa viihtyvä homssuinen äiti, kummallinen professori Rosebud, Rosen paras kaveri Twin-Twin, Justin Bieber, talent-show'n tuomari Mr Rose ja monta muuta hahmoa. Eli roolivaihdot ovat nopeita.

Välillä äänimatto hyökkää päälle, ja pääsemme osaksi musiikkivideota ja reality-tv:tä. Välillä ollaan sovittamassa uima-asua Roselle. Välillä Rose ja Twin-Twin pohtivat teini-iän rasitteita (kasvavia tissejä, finnejä, karvoja). Katselemme kissanpentuvideoita, mallinaisten kuvia. Välillä Rose kirjoittaa päiväkirjaansa läppärillä, ja pääsemme katsomaan sitä taustakankaalta. Gorillakuvia ja gorillanaamaria; tunteeko Rose itsensä välillä sellaiseksi? Rosea koitetaan analysoida monelta eri kantilta. Rose haparoi seksuaalisuutensa kynnyksellä Twin-Twinin kanssa.

Opimme että elämä ei ole tiedettä, vaan ennemminkin kertomus, runo tai tarina. Kirjallisuutta. Entä hieman Liisa Ihmemaassa -tyyppinen lappu: syö tämä niin muutut pysyvästi. Rosehan syö, ja mitä siitä seuraa? Aikuistuminen. Ah kamalaa. Muut jäävät menneisyyteen, teinitytöiksi.

On aika käsittämätöntä miten näiden miesten eleet, ilmeet ja koko käytös saavat katsojan uskomaan että siinä on nuori nainen Rose. Tai ainakin tämän katsojan saavat hyvin vakuutettua. Semmoinen mies mekossa -hupsuttelu on tästä kaukana. Hetkittäin hieman naurattaa, esimerkiksi uimapukukaupan myyjän feminiiniset elkeet, mutta enimmäkseen sitä vaan uppoutuu siihen teinien angstiseen maailmaan.

Malin Axelsson on käsikirjoittaja ja toimii myös toisena ohjaajajana Karin Serresin ohella. Axelsson puhui maanantain pressitilaisuudessa miten näytelmä avaa teinitytön maailmaa myös pojille ja miehille. Teinitytön unet, unelmat, arki, ajatukset - niitä kaikkia tässä kuvataan.

Tarinassa sukkuloidaan hyvin tehokkaasti myös eri kielten välillä. Ruotsia pääasiallisesti, mutta ranskaa käytetään myös hyvin paljon, lähinnä toistaen samoja ruotsinkielisiä kohtia. Välillä sekaan sotketaan myös englantia. Muut on tekstitetty (iso kiitos siitä!) paitsi ne ranskankieliset osuudet. Näyttelijäkolmikko Elya Birman, Ashkan Ghods ja Krister Kern ovat kaikki tosi taitavia. Ja nopeita vaihtamaan lennossa vaatteita ja rooleja.

Tunnustan että tyttöjen valmistautuminen bilettämään oli hauskaa katsottavaa. Niinkuin moni muukin kohtaus. Tarkkanäköistä, ja stereotyyppistä. Rose talent-kisassa ei saa tuomaroiden sympatioita vaan pelkästään haukkuja. Paitsi sitten kun esittää kissimirriä :-) Kauhuelokuvamainen vampyyri/hirviökuvaus lopuksi koituu Rosen kohtaloksi.

Lavastus on mielenkiintoinen. Kaksi valtavan suurta vaaterekkiä, joita valaistaan kauniisti. Ne liikkuvat tarpeen mukaan, ikään kuin avautuvat. Niiden läpi kuljetaan ja niiden ympäri juostaan.

Ung scen/öst on ruotsalainen nuorille ja lapsille ohjelmistoa tekemä teatteri, jonka kotipaikka on Linköpingissä.

Tarinassa lienee opetuskin. Elämä, ja murrosikä, on pelkkää muutosta, ja lopputuloksesta ei ole mitään tietoa. Ehkä siihen kannattaa vaan heittäytyä mukaan. Pidin tästä kovasti, vaikka olikin aikamoinen sillisalaatti erilaisia juttuja. Mutta varsin maukas cocktail.


Valokuvien copyright Mattias Gårder,
paitsi Malin Axelssonin kuva oma.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.