Suo, guacamole ja Jussi / Tanssiteatteri Tsuumi 30.8.2019

Monenlaisia erikoisia esityksiä on tänäkin vuonna nähty, mutta saattaa olla että Suo, guacamole ja Jussi menee kärkeen tässä sakissa. Periaatteessa se on kai tanssiteos, mutta samalla myös yhteiskunnallinen manifesti, performanssi ja ties vaikka mitä. Ensi-iltansa se sai Ylävesien yö-tapahtumassa Ähtärissä ja saapa nähdä minne tämä retkue suuntaa bussinsa seuraavaksi. Toivottavasti suuntaa.

Suo, guacamole ja Jussi pohjautuu kirjailija Jani Niemisen Bigini-nimiseen runoteokseen, mitä en ole (vielä) lukenut. Nyt esityksen nähtyäni aionkin tutkailla teosta ja katsoa miten se päätyi toteutettavaksi näin monimuotoisesti. Työryhmä on kyllä tehnyt ohjaajansa Reetta-Kaisa Ileksen johdolla hienon poikkitaiteellisen esityksen, jonka he itse määrittelevät nimikkeellä "karnevalistinen esitystapahtuma". Sitä todellakin saatiin!

Ensin kokoontuminen ähtäriläisessä lähiöbaarissa, missä henkilöhahmot esittäytyivät tekijöidensä takaa. Illan viihdytyksestä vastasivat Reetta-Kaisa Iles (Bettina Wautola, viihdeohjelman tosi tyrkky juontaja), Teemu Kyytinen (kuvaaja), Hanna Korhonen (Ellen Troija, katuluutnantti), Jyrki Karttunen (runoilija Eminemi-Nieminen, edustaa punavihreää eliittiä Helsingin Kalliosta), Mirkka Nyrhinen (ihminen Nyrhinen, syrjäytynyt), Taito Hoffren (Jari Tolkku, tolkunihminen ja hoitelee musisoinnit) ja Karin Creutz (tutkija Karin Creutz). Tämä sakki huolehti meistä, kyseenalaisti, vänkäsi keskenään, ja tanssi, lausui ja lauloikin. Hienosti stereotyypitetyt hahmot, tukkaansa heiluttavasta hipsterirunoilijasta todella pinnalliseen talk show houstiin ja aggressiota pursuavaan katuluutnanttiin. Kyllä näistä jokainen katsoja samaistumispintaa löysi!

Välillä Eminemi-Nieminen puhkesi sanailemaan "multa tulee nyt runo"-lausahduksella, ja sitten taas katuluutnantti halusi pistää kaiken palasiksi. Taustalla milloin minkäkinlaista musiikkia, ja sitten taas kaikenlaista häröilyä. Sopivassa suhteessa. Kaikenlaista poetry battlea nähtiin; siinä oli punavihreän kuplan edustus kovassa paikassa kun maahanmuuttokriittinen aines pistää takasin.

Bussiajeluiden aikana työkseen paljon vihapuhetta tutkinut Karin Creutz kertoi meille työstään, siitä mikä saa aikaan ventovieraan vihaamista niin paljon että lähettää tälle tappouhkauksia, ylipäätään peloista ja vihasta, ja miten niistä pääsisi kenties eroon. Jollain matkalla saimme kyselläkin, ja kiinnostavaa keskustelua kyllä saimme aikaan. Jos suomalaiset selvisivät vuoden 1918 tapahtumista ja kansakunnan kahtia jakautumisesta, niin ehkä meillä on vielä toivoa tänäkin päivänä. Jos vankeinhoidon perusteet ovat eheyttäminen, palauttaminen yhteiskuntaan ja kuntouttaminen niin samoilla nikseillä voisi kenties lähestyä näitä maahanmuuttoasioitakin? Yhteiskunnallisuuden ja sosiologian oppien ohella tulivat Ähtärin reunamaisemat tutuiksi. Tämä oli hyvin kiinnostava osuus koko teosta, ja saattoipa avartaa jonkun maailmankuvaakin hieman.

Välillä saavuimme pop-up studioon missä yleisönä katsoimme paneelikeskustelua ja totesimme että jokainen on oman elämänsä aktiivimalli. Biginin agit-rap-runot on puettu kantaaottaviksi laulemiksi, toki nykyajan rap/hiphop-hengessä. Pyllistä mun ruutuun toimi kyllä! Juontaja-Bettinan romahdus ajoi meidät takaisin kiertämään Ähtäriä bussilla. Lopulta päädyimme kaupungin valtuustosaliin ja oikeusistuntoon ääriaines vs suvakkihyysärit. Laulua ja kaikenlaista, ja mekin pääsimme osallistumaan, huraa.

Esiintymisasut olivat kyllä oivalliset, erityisesti katuluutnantin maastohousut ja Hämeen kansallispuvun liivi sointuivat toisiinsa. Asuista, ja koko skenografiasta kiitos Mirkka Nyrhiselle!

Kävin seuraamassa porukan harjoituksia toukokuussa ja nyt oli hienoa nähdä miten silloin harjoitellut jutut istuivat kokonaisuuteen.

Suo, guocamole ja Jussi oli kyllä monimuotoinen ja monipuolisesti polveileva. Sekavakin (no se saattaa johtua myös omista kuumehouruistani), mutta sillain villillä ja vapaalla tavalla. Ajankohtainen ja kantaaottava, mutta ei itseään liian vakavasti ottava. Taide voi, ja sen pitääkin, ottaa kantaa. Sitä Suo, gucamole ja Jussi tekikin. Sai minut taas pohtimaan isoja ja tärkeitä asioita hieman eri vinkkelistä. Mihin ryhmään sinä kuulut: ääriainekseen, takinkääntäjiin, syntipukkeihin vai tolkunihmisiin?


Kuvien copyright ylin Maritta Laesmaa, kaksi keskimmäistä Matti-Johannes Udd ja alin oma.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.