Jonglööri Onni Toivonen ja tanssija Wilma Seppälä vetävät niin saumattomasti yhteen; ikäänkuin he olisivat esiintyneet aina yhdessä. Täydellinen harmonia ja yhteistyö. Siitä mihin toisen liike loppui, niin toisen alkoi. Vaikka toisen nimike on "jonglööri" ja toisen "tanssija" niin hienosti roolit sekoittuvat. Kolmas tärkeä henkilö esityksessä oli muusikko Konsta Leinonen, joka loihti kitarastaan ja tekniikkahärveleistään hienoa avaruusmusiikkia.
Laudalla saa aikaan helikopterimaista liikettä ja limboradan, itselle ja toiselle. Välillä toinen huilaa ja toinen sooloilee, ja välillä Leinonen saa musiikillisen soolohetkensä sinisessä hämyssä. Mulle tulee jotenkin musiikista ja hämystä mieleen planetaarioesitys. Ja on hauskaa sekin miten muusikko osallistuu soittamisensa lomassa esitykseen, ainakin viskelemällä jongleerausvälineitä lavalle.
Paritanssi riikinkukonsulan kanssa onnistuu sekin. Mitä tasapainoilua! En voisi kuvitella mitään mikä tältä kaksikolta ei lavalla sujuisi. Sielu lepäsi neljäkymmentäviisi minuuttia. Toivon mukaan Amalgam nähdään vielä isommillakin areenoilla ja tämä parivaljakko vielä usein yhdessä. Pienimuotoista ja hurjan hienoa katsottavaa!
Kuva Jussi Ulkuniemi
Näin esityksen alennushintaisella lipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti