Uotinen on aivan hillitön showmies. Helkkarin hauska, itseironinen ja loistava viihdyttäjä. Lavalla on päätähden lisäksi säestämässä hyvä bändi (Helena Plathan sellossa, Petri Ikkelä haitarissa ja Jari Hakkarainen pianossa). Maarit Pyökäri vastaa ohjauksesta ja Taina West käsikirjoituksesta. Tällä saadaan aikaan kelpo kaksituntinen show.
TTT-Klubin katsojat syövät Uotisen kädestä heti ensitahdeista alkaen. Ilta on sopiva sekoitus monenlaisia laulutulkintoja ja hieman ajallisesti sinne tänne hyppelehteviä muistelmia. Pääsemme matkalle Porista Pariisiin, ja aika monessa muussakin paikassa piipahdetaan. Jormalle Pariisi on se unelmien kaupunki, sinne hän 19-vuotiaana pääsi ensimmäistä kertaa. Mustissaan ja pää täynnä negatiivisia ajatuksia. Vaikken itse ole koskaan Pariisissa käynytkään, niin kaupunki tuli hieman tutummaksi tämän aikana.
Illan aikana kuulemme ranskankielisiä chansonneja, englanninkielisiä balladeja ja suomenkielisiä tulkintoja. Se täytyy sanoa että Jorma Uotinen ei ehkä ole mikään maailman paras laulaja, mutta niin loistava ja karismaattinen esiintyjä että sillä ei ole mitään merkitystä. Näissä tulkinnoissa on sekä sielua että munaa. Ehkei hän ole myöskään perinteisellä tavalla komea, mutta personnallinen ja upea. Vielä 67-vuotiaanakin hän on ihan tyrmäävä. Ja vuorovaikutus yleisön edessä ja kanssa on huikeaa.
Herra kertoo niin nuoruuden idoleistaan (Mick Jagger ja Rudolf Nurejev!) ja miten Elton John sai hänet innostumaan suurista aurinkolaseista. Esitys on täynnä ihania muisteloita ja namedroppausta, mutta ei mitenkään itseään esille tuoden vaan sillain lämpimästi. Lauluja tukee pienimuotoiset koreografiat. Erilaisia asusteita kuten hattuja ja huiveja ja niitä isoja silmälaseja vaihdellaan tiuhaan. Hienoja biisitulkintoja: Mä oon mikä oon. Sulle silmäni annan. Rakkauden jälkeen. Taustalla näemme myös valokuvia eri esityksistä, lehtileikkeitä ja muuta kiinnostavaa. Vaikka erään lehtiotsikon mukaan Jorma Uotinen on lähinnä silmälaseistaan kuuluisa (!!), niin kyllä hän nyt vähän muutakin on sentään tehnyt... Jorman ura niin tanssijana kuin koreografina hakee kaltaistaan, ja ansioluettelo on todella vaikuttava.
Sitten lavalle purjehtii kohtalokas diiva mustissaan eli Helena Lindgren. Yhdessä tämä ex-pariskunta kertoo suhteestaan ja kuvioistaan. Miten Helena tuli jatkoille Jorman luokse kerran - ja jäi kahdeksitoista vuodeksi. Ja kuinka lehdet kirjoittelivatkaan! Vaikka "tuon homommaksi ei voi mies enää tulla" niin Helena sanoi: "minun kanssani Jorma ei ollut homo" Siitäs saitte! Jotenkin näistä kahdesta näkee edelleenkin lämpimät välit ja suuren luottamuksen toiseen. Yhdessä pariskunta vetää myös Nick Caven ja Kylie Minoguen megahitin Where The Wild Roses Grow. Huh!
Jorma kertoo lyhyesti suhteistaan, mutta Helena Lindgren on ainoa kenet hän on koskaan virallisesti tuonut julkisuuteen. Uotinen on antanut luvan itselleen rakastaa sekä naisia että miehiä koska "tunne ei valehtele". Näin juuri.
Ennen taukoa näemme vielä loppukiitokset La Diva -esityksestä, eli missä Jorma aikonaan veti valtavassa punaisessa helmassa. Tauon jälkeen punaiset housut ovat vaihtuneet mustiin ja jalkoihin ovat sujahtaneet strassein koristellut pääkallokengät. Ja alla verkkosukat! Kuulemme lisää tarinoita, kuinka Teatterikorkeakoulun ovet eivät auenneet, mutta balettiin kyllä pääsi. Miten vaikea hermotulehdus meinasi lopettaa tanssit kokonaan, ja sairaus sai Jorman arvostamaan liikettä. "Liike on ihme".
Aivan mahtava show! Hattua nostan; ei meinaan sujuisi tämä kovinkaan monelta suomalaiselta.
Toiset tekee mitä haluaa ja uskaltaa! Bravo Jorma! Ei todellakaan huono!
Kuvat ovat omiani.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti