Nimikkeellä Big Bang Siegfried! pääsimme hienolle reissulle Amerikan halki. Autokuskeina kaksi veljestä eli oopperalaulaja Petri Bäckström, joka lähtee treenaamaan Siegfridin rooliaan. Seuraksi Route 66:lle pääsee pikkuveljensä Jouni Bäckström (jolla on ajatuksena viettää veljellistä laatuaikaa), sekä säestäjänsä Jukka Nykänen, joka taas säveltää ydinfysiikka-aiheista oopperaa nimeltään Jumalhiukkanen. Nämä kolme sitten huristavat halki Amerikan vaihtelevien musiikkinumeroiden ja erinäköisten kommelluksien siivittäminä.
Esitys on ihan hulvattoman hauska ja viihdyttävä! Musiikkia on laidasta laitaan; Abbasta Johnny Cashiin ja oopperaan. Ja hei, Wagneria melodicoilla! Turhaan tätä ei ole kehuttu ja kiitelty joka taholta. Iso orkesteri (joka oikeasti onkin vain älypuhelimen appsi) soi mahtavasti kapellimestarinsa Erkki Lasonpalon johdolla. Sekin tuppasi naurattamaan, kun välillä orkesteri oli pitkään vaiti ja soittajat seurasivat kolmikon tempauksia - nauruun repeillen.
Miten hienoa on nähdä musiikkiammattilaisia, jotka eivät ota itseään tai taidettaan turhan vakavasti. Tämä on tehty kieli poskessa ja Monty Python -hengessä, mutta sataprosenttisella ammattitaidolla ja pieteetillä. Näin paljon en muista nauraneeni aikoihin. Kaikki kolme laulavat verrattoman upeasti ja Nykäsen pianonsoitanta on ihmeellisintä ikinä. Tässä myös kolmikko pääsee näyttämään oivallisia koomikontaitojaan. Ensimietinnällä fysiikalla ja oopperalla ei liene paljon yhteistä, mutta kyllä niillä on!
Esityksessä on lisäksi upeita efektejä, huikeita pukuja ja rekvisiittaa - ja ihan ehtä ja aito lohikäärme!! Mitään ennakkotietoja fysiikasta, Wagnerista tai mistään muustakaan ei tarvita, mutta kaikenlaisia populaarikulttuuriviittauksia on kyllä viljalti. Että tämä toimii kyllä kaikenikäisille ja monella eri tasolla. Tosin en vieläkään voi olla ihmettelemättä että jotkut (vanhemmat) ihmiset eivät palanneet väliajalta enää takaisin. Luulivatkohan he tämän olevan ooppera? Mene ja tiedä, mutta meidän seurue oli ainakin ihan fiiliksissä.
Mä olisin jaksanut katsoa ja kuunnella tätä vaikka tuntikausia, mutta valitettavasti parin tunnin jälkeen matka oli saanut kliimaksinsa, Jumalhiukkanen oli sävelletty ja Brünnhildekin saateltu polaroidkuvan takaisin katsomoon.
Mikäli on mahdollisuus mennä katsomaan tätä trioa koskaan, niin tartu tilaisuuteen kaksin käsin. Tänäkin syksynä monta kertaa Kapsäkissä, ja myös oopperatalossa Messiasta. Tämä kannattaa nähdä vaikka vihaisitkin oopperaa. Ehkä erityisesti juuri silloin.
Kuvien copyright Topias Toppinen (miehet ja melodicat), Alejandro Lorenzo (sohvalla)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti