Jos ei muuta syytä katsoa tämä Klockriketeaternin ja Teatteri Takomon yhteistyöprojekti Noitavaino, niin Harry Potteria suomalaisen teatterin lavalla on mitä oivallisin syy! Voisin luetella parikymmentä muutakin syytä, mutta tässä tiivistelmä:
1) Ohjaaja Akse Pettersson.
2) Aivan loistava, joustava ja vikkeläliikkeinen ensemble: Carl Alm, Marc Gassot, Niina Hosiasluoma, Ella Lahdenmäki, Hanna Raiskinmäki, Matti Raita, Jukka Ruotsalainen ja Eeva Soivio. Bravo!
3) Mielenkiintoinen, hypnoottinen ja sopivasti esitykseen solahtava musiikki. Siitä kiitos Matti Raita, joka musisoi paikan päällä.
4) Ne Harry Potter kohtaukset! Hanna Raiskinmäelle oma Potter-show!
5) Upeat, kimaltavat puvut!
6) Se kun Marc Gassot tilittää Matti Raita-raukalle miten tämä on onneksi tavallinen ja "normaali", mutta kaikki muut tästä porukasta ihan kamalia. Pervoja, juoppoja, narkkareita, huoria, eläimiinsekaantujia, imppaajia... Ihan bravuurikohtaus Gassotilta!
7) Yövartija Yöradiossa!
8) Korttipeli, missä yksi käy kokoajan jossain muualla (TeaK, toteuttaa unelmiaan, etsii rakkautta jne) ja palaa aina takaisin peliin. Pieneksi hetkeksi. Ja lopuksi kiittää ihanasta pelistä... Ja taas jäin peilaamaan omaa elämääni tähän.
Kaiken kaikkiaan tässä lähestyttiin yksilöyttä ja ryhmään kuulumista, yhteisöllisyyttä monelta eri kantilta. Pieniä episodimaisia juttuja. Välillä oli tunne ettei enää olla edes katsomassa näytelmää, vaan ihan vaan näiden ihmisten omia juttuja. Niinkuin vaikka teatterin harkoissa. Tuli vähän sellainen kärpäsenä katossa fiilis. Ja miten lavasteiksi riittää matka-arkku (mutta minkälainen matka-arkku! Tulee hieman mieleen Terry Pratchettin kirjoista tuttu Matkatavara. Itse asiassa, monet näistä esityksen teemoista ja tyypeistä on kuin suoraan Pratchettiltä).
Onko meissä kaikissa joku pimeä puoli? Ja miten määrittelemme toiset ihmiset, tai edes itsemme? Mielenkiintoisia ajatusleikkejä yleisön kanssa. Ja mistä nykyään saa loukkaantua, mitä voi sanoa tai tehdä ettei kukaan loukkaantuisi (oma vastaus: ei mitään, koska aina JOKU loukkaantuu).
Varsin älykkäitä pohdintoja, joka jäi raksuttamaan takaraivoon vielä pitkäksi aikaa. Esityksiä on 30.11. asti Takomon tiloissa, jotta riennäppä lippukaupoille!
Kuvien copyright Laura Karén
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti