Sillä eihän mielikuvitusrikkaampaa teosta enää voi ollakaan! Tottakai kun alkuteos perustuu kielelliselle iloittelulle ja nerokkaalle sanankäytölle, niin sen muuntaminen kokoillan balettiesitykseksi on vähintäänkin haasteellista. Mutta ei mahdotonta suinkaan, koska olen nähnyt siitä tehdyn todella toimivan balettiesityksen. Se koreografi Christopher Wheeldonin teos on muuten mahdollista katsoa myös vaikka kirjastosta DVD:llä.
Tanssijathan ovat ihan parasta A-luokkaa. Herkkä ja ihastuttava Eun-Ji Ha oli Liisana todella kauniisti tanssiva. Välillä kujeilevä, välillä hämmentynyt, välillä vain lumoutunut kaikesta. Valkoisena Ritarina tanssi Michal Krčmář - joka on aina myös loistava. Hysteerisen, jopa neuroottisen energisenä Valkoisena Kanina Xiaoyu He ja Hatuntekijänä Samuli Poutanen. Mun ikisuosikki Atte Kilpinen oli sekä laiskanpulskea Murmeli sekä hilpeä Ville-Sisilisko :-) Porukkaa lavalla nähtiin kymmeniä ja kymmeniä - ja kyllä sillä sakilla joukkokohtaukset toimivat.
Kahden ja puolen tunnin aikana nähdään monia näyttäviä (niin tanssillisesti kuin visuaalisestikin) juttuja. Tietenkin Hullun Hatuntekijän teekutsut (ihanaa iloittelua kahviastiaston kanssa), ja kukkien tanssi ja sienen päällä pötköttelevä Yökorento (Lucie Rákosníková) valtavine vesipiippuineen. On siilien ja flamingojen krokettipeli, kipakka Punainen Kuningatar (Rebecca King) nöyrine hoveineen. Ja alati häntä seuraava Pyöveli (Ville Mäki). Pelikorttisotilaat shakkipelikuvioineen, ja ihanat kolme puutarhuria (Ruan Crighton, Florian Modan ja Eemu Äikiö), jotka nykivin tanssiliikkein koittavat maalata ruusuja punaisiksi. Ennenkaikkea ne ujot pikkuiset siilit veivät sydämeni!
Hatuntekijän ja Liisan yhteistanssi oli kaunista katsottavaa, samoin Liisan duetot sekä Valkoisen Ritarin että oman veljensä (Frans Valkama) kanssa. Tarinaan oli kyllä sekoitettu kaikkea "omaa", tai onko Liisa Ihmemaassa jo niin yleismaailmallinen teos, että harva enää muutenkaan muistaa mikä on Carrollin omaa kädenjälkeä ja mikä lisätty Disneyn studioilla tai Tim Burtonin leffaversiossa tai tai tai? Ei sillä sinällään kai ole väliäkään, kunhan tarina toimii. Nyt tosin se semmoinen punainen lanka tuntui hetkittäin olevan hukassa. Mutta haittaako sekään jos katsojat viihtyvät?
Baletin taiteellinen johtaja Kenneth Greve on mielestäni erinomaisesti onnistunut houkuttelemaan viime vuosien upeilla satubaleteillaan myös uusia katsojia mukaan. Katsojia jotka palaavat haltioituneina vuodesta toiseen takaisin. Hienoa! Greven saappaat tulevat olemaan kyllä todella suuret täyttää.
Musiikki oli monipuolista. On Bachia, Händeliä, Haydniä, Griegiä, Berliozia, van Weberiä... Monta mun suosikkiteosta, esim. osia Händelin Vesimusiikista. Eli tykkäsin musiikista, mutta en välttämättä tämän baletin taustalla. Hieman sekavaa. Ja kappaleiden välissä oli välillä pitkiäkin taukoja, joiden aikana tanssi saattoi jatkua. Ja saattoi myös kuulua kulissien vaihtamisesta kovia ääniä.
Robert Perdziola oli loihtinut hyvin näyttävät puvustukset tiiminsä kanssa, sekä myös lavastuksen. Ihan kaunista, mutta sellainen koko sen Ihmemaan maagisuus jäi hieman puuttumaan. Irvikissa oli vain nousevia ja laskevia "pahvisia" kissanpäitä ja sitten oli pahvinen lohikäärme, joka syöksee hieman kipunaa. Toisaalta paljon pieniä yksityskohtia bongattavaksi; leijailevia tavaroita, liukuvia ovia, pienentyvää maisemaa... Liisan lapsuudenkoti on kaunis, vauras maalaiskartanomainen. Esiripussa oli myös kaunis maisemamaalaus. Ja talon seinällä oleva maalaus, johon Valkoinen Kani ilmaantuu, jee! Puvuissa oli korttipelimäisyyttä, siis esimerkiksi kuninkaalliset näyttivät juuri niiltä "perinteisiltä" korttipakan hahmoilta. Liisan omat asut olivat mallia valkoinen yöpuku.
Ja Mikki Kuntun valaistus ja projisoinnit ovat aina todella upeat, niin nytkin. Kun seinät alkavat "värähtelemään", niin katsoja uppoutuu illuusioon kyllä hienosti. Jotenkin nämä taustakankaat ja kuvitukset ovat velkaa jollekin 1900-luvun alun satukuvittajalle. Theodor Kittelsen tai Rudolf Koivu tulisivat lähinnä mieleen, ehkä joku muukin jonka nimeä en nyt muista.
Liisa Ihmemaassa on myös mahdollista katsoa suorana verkossa 29.10. ja tallenteena sitten myöhemmin Kansallisbaletin Stage24-sivuilla. Kannattaa ehdottomasti!
Periaatteessa siis ihan toimiva koko perheen baletti, mutta ei ehkä kuitenkaan ihan samanlainen napakymppi kuin esimerkiksi Pieni Vedenneito, Lumikuningatar tai Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas.
Kuvien copyright Mirka Kleemola.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti