perjantai 7. lokakuuta 2016

Kenraali ja Casanova / Helsingin kaupunginteatteri 6.10.2016

Olen aina pitänyt Pasi Lampelan näytelmistä. Sellaisia pienimuotoisia tarinoita elävästä elämästä, ihmissuhteista, arjen draamaa. Sitäpaitsi Kenraali ja Casanovan aihe oli hyvin kiinnostava: miten suomalainen kreivi ja upseerismies Sprengtporten kohtaa itsensä Casanovan! Kun vielä näyttelijäkaartissa on Pekka Laiho, niin avot!


Mutta kaikki ei ole aina ihan sitä miltä vaikuttaa. HKT:n Pengerkadun katsomo oli puolityhjä, teksti ei oikein lähtenyt lentoon, ja koko esitys oli jotenkin tylsä. Illan pelasti lavan reunassa soittanut cembalisti Aura Visala. Ja Markus Tsokkisen upeat puvut hehkuvat väreissä, varsinkin nuo sotilasunivormut ja cembalistin asu, aah!

En oikein osaa sanoa miksi tämä ei nyt puhutellut minua mitenkään. Pekka Laihon Casanova on vanha ja väsynyt mies, menneitään muisteleva. Aikoinaan hän tunsi kaikki, ja oli tapahtumien keskipisteessä. Nyt hän on kihtisenä vetäytynyt Teplitzin legendaariseen kylpyläkaupunkiin kirjoittamaan muistelmiaan. Vanheneminen ahdistaa mutta naisista hän vielä jaksaa haaveilla. Laiho sotkeutuu sanoissaan eikä aina ihan muista repliikkejään, mutta muutoin miehen charmi ja karisma sopivat hyvin Casanovaksi. Nauratti kovin yksi Casanovan kommentti kenraalille: "te tapatte ihmisiä ja minä panen niitä alulle".


Santeri Kinnusen Sprengtportenin missio elämässä on irroittaa Suomi Ruotsista. Kylpylässä hän käy huilaamassa aina välillä, palaten takaisin. Vaimokin jättää, joten on entistä helpompaa hakkailla markiisitar de Bois'ta (Saija Lentonen). Suhteen kanssa soudetaan ja huovataan, eikä siitä tule sen kummempaa. Herkullisena sivuhenkilönä loistaa Jouko Klemettilä. Tämän Herman Götz on maagikko ja oopperalaulaja, ja tuo vähän keveyttä muuten hieman raskassoutuiseen esitykseen.

Kylpylämaisemista siirrytään myöhemmin Pariisiin, missä Napoleon on päässyt valtaan. Taustalle vaihtuu sensuellin naishahmon sijaan verinen ja luodinreikäinen tricolour-lippu. Ja hei, aina jos näytelmässä mainitaan (tai siteerataan) Shakespearea, niin siitä pisteet. Nyt se lainaus oli The seven ages of man -puhe (näytelmästä As You Like It), sovellettuna suomeksi.

Mikä on historiallista faktaa, mikä sepitettä. Onko sillä niin väliä, koska tarinahan on tärkein. Nyt vaan ei tarina oikein toimi. Harmi sinällään, koska tässä olisi ollut aineksia vaikka mihin.


Kuvien copyright Yehia Ewais
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti