The Caretaker / Old Vic 5.4.2016

Ihan kauheasti en ole Harold Pinterin näytelmiä nähnyt, mutta nyt on taas ruksittu yksi pois listalta eli The Caretaker. Ryhmäteatteri on esittänyt tätä 1990-luvun alussa, mutta sen koommin ei ole Suomessa nähty (paitsi Siriuksen ruotsinkielinen versio). Mutta Old Vic Lontoossa esittää, ja uusi taiteellinen johtaja Matthew Warchus vastasi ohjauksesta. 

  

Ekana on ihan pakko kehua Rob Howellin lavastusta. Se on nimittäin huikean nerokas. Aluksi nähdään vain talon liuskekivikatto, mihin sataa. Kun esitys alkaa, niin katto liukuu ylös ja sen alla oleva talon interiööri liukuu lavan eteen, melkein jo osittain katsomoon. Se on niinkuin sellainen erillinen irtoelementti, mikä on lavalla. Upea! Katsojien näkösällä on vain yksi huone. Rähjäinen ja kaikkea roinaa täynnä oleva, ja yksi ikkuna (minkä takana sataa about koko näytelmän ajan).

Tästä nappaamastani kuvasta saa hyvän käsityksen millainen lavastus oli

Aston (Daniel Mays) on vähän hitaalla käyvä ontuva reppana, joka tykkää nikkaroida kaikenlaista ja keräillä romuja. Yhtenä iltana hän tuo sateesta mukaansa nuhruisen kulkurin Daviesin (Timothy Spall), ja majoittaa tämän taloonsa. No, mies asettuu asumaan ja on kuin kotonaan, vähän ehkä liiankin kanssa. Eräänä päivänä paikalle ilmestyy hyvin uhkaavanoloinen tyyppi, joka onkin Astonin veli Mick (George MacKay) joka itseasiassa omistaakin koko talon. Siitä alkaa kummallinen valtataistelu, kun Davies liittoutuu ja kaveeraa vuorotellen kummankin kanssa. 

Aston suhtautuu kumman kärsivällisesti Daviesin oikkuihin, mm. ikkunan auki pitämisestä tulee sanomista. Davies valittaa vedosta, mutta Aston haluaa ilman vaihtuvan. Lisäksi Davis puhuu unissaan, ja se häiritsee kovasti Aston-reppanaa. Tämä tilanne kärjistyy pikkuhiljaa... Jossain vaiheessa Aston tuo Daviesin kadonneen laukun taloon, mutta se onkin ihan väärä. Mutta onneksi sieltä löytyy hulppea viininpunainen samettinen tupakkatakki! Joka päällä voi kävellä kuin keikari, ja laittaa käytetyn nenäliinan rintataskuun. Aston tarjoaa kulkurille talkkarinhommaa, pohtivat mitä töitä siihen pestiin kuuluisi. Työtakkikin olisi jo (ei se tupakkatakki, vaan toinen).

Yhtenä yönä Davies mönkii pimeään asuntoon, ja kokee kauhean peljästyksen, kun Mick pelottelee tätä imurilla. Käyvät keskustelua, jossa kumpikin haukkuu Aston-rukkaa, mm. laiskaksi ja hitaaksi työmieheksi. Ja sitten onkin Mickin vuoro tarjota talkkarihommaa Daviesille. Tämä kaksikko alkaa sitten juonia, miten elämä olisi parempaa ilman rampaa ja hidasta Astonia.

Yksi koskettavimpia hetkiä koko näytelmässä on Astonin lakoninen monologi Daviesille, missä tämä kertoo sairaalajaksostaan pöpilässä ja miten äiti antoi luvan sähköshokkeihin, ja miten sen jälkeen kävely muuttui huonoksi, ja ajatukset ja puhe laiskoiksi. Hirmu surullista.

Jotenkin jännää miten Davies soluttautuu asuntoon ja alkaa määräillä, jopa uhkailla, erityisesti tietenkin Astonia. Ja eihän tämä hyvin voi päättyä kun kaikkien välit ovat pingottuneet. Loppu jää vähän avoimeksi ja kesken... Lähteekö Davies pois asunnosta vai ei?
Niin muuten, Daviesin sängyn päällä oli ämpäri narussa, koukusta riippumassa, vuotokohdan sadevettä keräämässä. Koko esityksen ajan odotin että se joko tipahtaa alas tai koukkua käytetään jonkun hirttämiseen... hmm...

Ei voi kun ihailla kaikkien näyttelijöiden työtä. Daniel Maysin olen nähnyt muutamia kertoja lavalla, mutta jotenkin tämä rooli on huikea. Timothy Spall on sellainen mumisija, naamanvääntelijä ja menninkäismäisesti liikkuva että oksat pois. Joka kekkaloi pitkissä kalsareissaan pitkin lavaa, tavararöykkiöitä penkoen. Ja George MacKay sitten. Hetkittäin hän vaikuttaa ihan kuin jostain Terminator-leffasta tempastulta androidilta, niin vähäeleinen ja cool mies on. Uhkaava ja pelottava, omituinen höpöttäjä, joka ihan pokkana puhuu ihan kummia. Vähän psykopaatin oloinen. Kumpikin veljeksistä on outoja. Oikeastaan kaikki kolme tyyppiä on kummallisia.

Eka näytös kesti vain 40 minuuttia, ja kokonaiskesto oli kolmisen tuntia. Mietin että yleensä kyllä ensimmäinen on pidempi kun toinen, mutta selitys olikin 2 x 15 min väliajat. Ei tämä tuntunut niin pitkältä näytelmältä, mutta ehkä ne kaksi väliaikaa auttoivat. Oli muuten mukava ylläri, kun alunperin piippuhyllyllä olleet paikat oli siirretty permannon parhaille paikoille. Hintaerokin oli huomattava :-) Tämä oli vika ennakkonäytös ennen ensi-iltaa.

Hyviä arvosteluja tämä sai, ja ihan ansaitusti. Laatuteatteria, joka mittapuulla. Kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan, jos mahdollisuus on. Tässä linkki kritiikkikoosteeseen.

Stage doorilla ei ollut kuin muutama ihminen, joten mitään ruuhkia ei ollut. Varsinkin Timothy Spall oli oikein puhelias, kertoili Malmössä olevasta veneestään jne. Mutta kovasti herra on hoikistunut, ja oli oikein tyylikäs muutenkin. Vähän eri näköinen kuin lavalla ollut mörökölli!

Esityskuvien copyright Manuel Harlan

Loput omia