maanantai 22. joulukuuta 2014

Nutcracker / Bolshoi-teatteri 21.12.2014

Oli jo aikakin käydä katsomassa suoraa lähetystä Moskovasta! Siis balettia Bolshoi-teatterista, mitä myös Finnkinolla näytetään. Tämä oli hyvin extempore-päätös, koska varasin lipun vasta edellisenä päivänä ja sain viimeisen paikan. Eturivistä. Mutta ei se mikään kamalan huono paikka ollut sekään.


Tsaikovskin Pähkinänsärkijää en ole pariin vuoteen nähnyt, joten oli korkea aika. Inspiraatio lähteä katsomaan tuli oikeastaan Tampere-talon joulukonsertista, koska siinä oli paljon myös Pähkinänsärkijän musiikkia. Eikä yhtään harmita että menin. Ensinnäkin se musiikki, se on NIIN hienoa!

Tanssijat olivat taitavia, vaikka tässä olikin nyt Bolshoin nuorempaa polvea rooleissa kuulemma. Ja olihan tämä visuaalisesti aivan mahtava! Koreografioista vastasi Juri Grigorovitsh (Marius Petipan pohjalta) ja olihan upeita hyppyjä. Varsinkin Pähkinänsärkijä-Prinssin (Denis Rodkin) hypyissä oli sellaista ilmavuutta että oksat pois. Vaikka muuten tämä oli hieman sellainen amerikkalaishenkinen, tekorusketettu, valkaistuilla hampailla. Muovisen Ken-nuken oloinen :-) Mutta onneksi erinomainen tanssija.


Anna Nikulina tanssi Marien päärooliin, ja hyvä oli tämäkin. Erikoismaininta jäykistä raajoista ehdottomasti Mariana Gomesin esittämälle nukelle. En käsitä miten tämä tosi pienikokoinen henkilö pystyi esittämään nukkea niin täydellisesti ja liikkumatta.

Puvustukset olivat superhienoja, varsinkin erimaalaisten nukkien vaatteet! Ja Drosselmeierin (Andrei Merkuriev) asuste oli myös hieno. Lavastukset kaikkine hienoine systeemeineen oli myös toimiva. Sopivan jouluinenkin.


Bolshoilla tuntuu olevan ei edes tupla, vaan ainakin kuusinkertainen miehitys tähän... En pysynyt edes kärryillä, mutta tässä tämän näytöksen tanssijat kuiteskin. Mä en tiedä oliko meillä sitten joku ö-luokan miehitys, koska ainakaan Denis Rodkinin esityksistä ei löydy kuvia Bolshoin sivuilta. Hmm.

Mun suosikkikohta oli varmaan ne erimaalaisten (Espanja, Venäjä, Intia, Ranska, Kiina) nukkeparien tanssit. Vau!

Tässä taas huomasi miten tälläisessä esityksen leffateatterinäytöksessä saa ihan eri fiiliksen kuin paikan päällä. Nytkin näki lähikuvissa sen hien ja työn mitä ei normaalisti katsomosta näe, varsinkaan varmaan noin isossa paikassa kun Bolshoi on.


Taisin inspiroitua katsomaan Joutsenlammenkin muutaman viikon päästä (tarkemmin ottaen 25.1,2015 Finnkinon elokuvateattereissa). Harmi vaan kun siinäkin miespääosassa samainen Rodkin. Kun siellä olisi hirmuinen määrä muitakin (hyviä) tanssijoita.


Kuvien copyright Damir Yusupov/Bolshoi

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Täynnä Elämää / Klubi 20.12.2014

Toista kertaa katsomassa tätä spektaakkelia, koska a) se on hyvä, b) se oli Tampereella ja c) sopi mun kalenteriin (tosin tässä meinasi tulla pieni paniikki, koska itsellä olikin lipunmyyjästä johtuva tuplabuukkaus, mutta asioilla on tapana lutviintua). Toukokuussa piti mennä Helsinkiin katsomaan, koska missasin Tampereen esityksen lentoyhtiön säätämisten takia.


Siis, ei tässä juuri mitään uutta ollut edelliseen, mutta Jyri Honkavaaran hienoa musiikkia sekä herrojen Tomi Alatalo & Antti Laukkarinen taitavaa laulua, soittoa ja esiintymistä katselee ja kuuntelee mielellään. Tomi kitaroi ja laulaa, Antti paukuttaa rumpuja ja laulaa. Ja oli kiva tavata tuttuja katsomon puolella.


Sitten piti mennä mökeltämään tolle Antille että ne oli jättänyt yhden kohtauksen kokonaan pois, ja oli hieman ihmeissään mistä mä höpäjän. Eeva sitten palautti mieleeni totuuden, eli muistelin yhtä kohtausta Maalaispunkin päiväkirja-sarjakuva-albumista... :-D Tunsin itseni taas tosi viksuksi.


Mutta jos tähän jossain törmäätte, niin menkää katsomaan! Klubi ei ollut tuntia ennen kovin täynnä, mutta ihan mukavasti sinne porukkaa sitten tuli. Pari huutelijatyyppiäkin, mutta ne Alatalo selvitti suvereenisti.


Kuvat on ihan omia.

lauantai 20. joulukuuta 2014

Neljä Pientä Annosta / Tampere-talo 20.12.2014

Lauantaina oli kaksi esitystä, tämä klo 16 ja Täynnä Elämää klo 19. Noh, sitten kävikin lipuista esityspäivänä ilmi, että kumpikin oli klo 19. Luulin vaan ostaneeni toisen neljän esitykseen. Onneksi soitto Tampere-talon aina yhtä hienosti palvelevaan lipputoimistoon pelasti päivän, koska vaihtoivat illan liput iltapäiväksi. Opinpa taas (ehkä opin, ehkä en vieläkään) tarkistamaan lippuni heti silloin kun ne saan käteeni. Nytkin kalenterissani luki klo 16, enkä sitten tullut tarkistaneeksi lippuja aiemmin. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ja kaksi viihdyttävää esitystä plakkarissa!

Tampere-talon pieni sali ei ollut ihan täynnä, ja omat paikat upgreidattiin viitosriville! Martti Suosalo aloitti pitämällä hauskan tervetuliaispuheen, joka sai aikaan nauruntyrskähdyksiä pitkin salia. Sitten Iiro Rantala veti oman sävellyksensä tuttuun virtuoosimaiseen tapaansa. Ja Iironin pianokoulu!! Tykkäsin! Kolmantena oli kamalan tutunoloinen esitys (Illallinen yhdelle), vanhan rouvan 92-vuotisillallinen, missä Lotta Kuusisto esittää rouvaa ja Suosalo tämän aina uskollista ja kokoajan enemmän humaltuvaa hovimestaria. Ja samalla Suosalo esittää kaikkia muitakin kuvitteellisia juhlavieraita aterialla. Mä en tiedä missä mä olen tämän nähnyt ennen... mutta hämäriä mielikuvia oli kyllä näkemisestä.


Tšaikovskin pianokonserton (jota Rantala upeassa peruukissa esittää) aikana saamme ihastella Suosalon komiikan & akrobatian taitoja, kun tämä koittaa selviytyä nuotinkääntäjänä hommastaan. Painotus sanalla koittaa. Tässä vaiheessa viimeistään meinasin naurusta pissata housuihini :-)

Lopuksi saamme vielä ylimääräisenä numerona viidennen annoksen eli Suosalo väläyttää oopperalaulajan taitojaan! Todellakin maailmankuulu tenori...

Kerta kaikkisen viihdyttävää, ja toimii hyvin varmaan monenlaisissa tilaisuuksissa. Voin suositella ihan kaikille. Niin, ja tämäkin on erinomaista Kapsäkin tuotantoa.


Kuvan ottajaa ei löytynyt mistään!

perjantai 19. joulukuuta 2014

The Sound of Music / Kuopion kaupunginteatteri 19.12.2014

Joskus alkusyksyllä sain suuren ajatuksen että pitää lähteä Kuopioon katsomaan Sound of Musicia koska siinä on Jyri Lahtinen. No, tuumasta toimeen, ja varsin pienellä suostuttelulla Eija lähti mukaani. Koskaan en ole Kuopion kaupunginteatterissa käynyt, ja nyt kun se syksyllä avautui vielä remontinkin jälkeen, niin toinen hyvä syy reissuun.

Lisäksi meillä oli tilaisuus viettää ennen teatteria loistelias illallinen Atson seurassa Trattoria Sorrentossa. Jos joskus käyt Kuopiossa, en voi muuta kun täydestä sydämestä suositella Sorrentoa. Sairaan hyvä sapuska ja ihan huikea palvelu! Melkein sinne olisi voinut jäädä koko illaksi, mutta Thalian kutsu oli voimakas!


(Ja juurikin huomasin deletoineeni kaikki illan kuvat sitten, voi kettu. Siinä meni niin Sorrenton sapuskat kuin pyramidimäiset rappuset ja se yksi kuva Jyristä. Ja Kuopion mahtava ja kaunis kauppahalli. Nyt harmittaa.)

Ja sitten itse esitykseen. Olen nähnyt tämän muutamia vuosia sitten (2005 muistaakseni) Seinäjoen kaupunginteatterissa (Arja Koriseva oli pääroolissa ja Pekka Räty kapteeni von Trappina) ja tietenkin leffaversion joskus lapsena. Ei nyt mikään suosikkimusikaalini, mutta ihan jees. Mutta ilman Jyri Lahtisen pääosaa en olisi varman Kuopioon asti mennyt.


Olli-Matti Oinonen (jonka suuriin meriitteihin kuuluu Seinäjoella Rocky Horror Show ja Dance of the Vampires) vastasi ohjauksesta. Jotenkin tässä oli, sekä hyvässä että pahassa, sellainen hieman vanhahtava henki. En tiedä johtuiko se ohjauksesta vai mistä. Periaatteessa esityksessä ei ollut mitään vikaa. Kaikki esiintyjät olivat oikein hyviä, lavastus (Erkki Saaranen) todella näyttävää ja varsinkin herkullisen näköiset puvut (Mirkka Nyrhinen) säväyttivät. Tosin lavastuksessa pikkuisen häiritsi niitä ylös nostavien vinssisysteemien kitinä. Joka tuntuu kamalan oudolta kun talo on just rempattu. Niin ja mestarilliset kampaukset olivat hienoja!


Reeta Vestman suoriutui mallikkaasti Marian pääroolista. Raikas ääni ja laulu tuntuu helpolta. Tosin hetkittäin puvustuksessa oli menty kovin Suomi-neito-linjalle... Ritva Grönberg abbedissana on lempeän äidillinen ja tykkäsin lauluäänestä kovasti. lasten äitipuoleksi tunkeva rouva Schräderinä häikäisi Virpi Rautsiala. Tämä veti roolin hetkittäin aika överiksikin, mutta siksi ehkä juuri toimikin niin kovin hyvin. Camp toimii, ainakin tässä. Ja tämän päässä nähtiin yksi illan näyttävämmistä kampauksistakin. Aisaparinaan tällä oli myös hienon roolin tekevä Mikko Paananen (Max Detweiler), jolle oman edun tavoittelu nyt sattuu osumaan kerrankin yksiin von Trappin perheen uran edistyksen kanssa. Muuten tämä on sopivasti niljakas ja lipevä. Ari-Kyösti Seppo säilyy luihun koomisena Amiraali von Schreiberin roolissa täysin loppuun asti. Nunnien joukkolaulu on myös korvia hivelevän kaunista.


Lapset olivat reippaita, raikkaita ja hyviä laulajiakin vielä. Tässä on kaksoismiehitys (pikkuisella Gretlillä kolmois-), joten en tiedä ketä meidän esityksessä oli. Jos se teatterilla jossain mainittiinkin, niin ei osunut silmiini. Mutta erityisesti Gretl tietenkin oli oikein söpö. Lapset olivat jotenkin niin puhtoisia ja viattomia, mikä tietenkin tähän sopiikin. Ja varsinkin lasten vaatteet ovat iloisen värikkäitä.

Jyri Lahtista tänne tultiin katsomaan, eikä kauheasti tarvinnut pettyä tälläkään kertaa. Tosin mies tuntui jotenkin pidättävän ääntään, mutta toki kapteeni von Trapp on pidättyväinen mies. Ja eihän tässä musikaalissa nyt vaan ole sellaisia revitysbiisejä, missä mielellään Jyrin ääntä kuulisin. Sehän ei ole kuin säveltäjien vika. Mutta ehkä mä odotin hieman enemmän silti. Jyrin yksin laulama ja kitaralla säestämä Edelweiss oli toki oikein koskettava. Mutta ulkoisesti Jyri oli paras mahdollinen kapteeni, raamikas ja komea!


Ihmettelen kovasti (ja asiaa on pohdittu aiemminkin, ja siellä Sorrenton ruokapöydässä tietenkin taas) miksi orkesteri oli piilotettu jonnekin lavan taakse soittamaan? 23 henkinen poppoo tietenkin vaatii paljon tilaa, mutta eikö missään näkyvillä olisi ollut? Kyseessä on kuitenkin musikaali, jossa siis musiikki on isossa roolissa, joten soittajatkin olisi kiva olla esillä, edes orkesterimontussa. Pitäisihän se kapellimestari edes näkyä. Muusikot olivat muuten Kuopion kaupunginorkesterilaisia & freelancereita. Se on toki ilahduttavaa, että musikaalia esittämässä on kunnollinen orkesteri, eikä mikään parin hengen poppoo. Tai mikä vielä pahempaa; taustanauha.


Sen lisäksi että meillä oli tosi kiva hotelli (hotelli Atlas) torin laidalla, ja ikkunasta suoraan näköala ihastuttavaan kauppahalliin (mistä löysin elämäni mekon, mutta siihen tarttee vielä hetki säästää) niin saimme Atsolta ravintolaan mennessä vielä kattavan sightseeing-kierroksen. Jouluvalot ja lumipyry vielä täydensivät tunnelmaa. Summa summarum, meillä oli aivan nappireissu (jos kohta takaisin ajelimme hieman kiertoteitä). Kuopioon tarvitsee siis palata vielä!

Ihana uusi tuleva pöllömekkoni,
tässä vielä Minna Suurosen myymälässä kauppahallissa.



Musikaalikuvien copyright Ari Ijäs/Kuopion kaupunginteatteri
Muiden copyright Eija Mäkinen

perjantai 5. joulukuuta 2014

Teatteriblogistien pikkujoulut 4.12.2014

Vietimme aivan mahtavaa iltaa eilen Tampereen Teatterin Kulttuuriravintola Kivessä. Paikalla oli 3 pirkanmaalaista, 1 turkulainen ja 2 hämeenlinnalaista teatterin suurkuluttajaa. Sekä meidän emäntämme Sanna TT:ltä. Juhlasuunnittelu alkoi Twitteristä, kun  kimpassa ideoitiin osallistumisesta Tero Harjunniemen konserttiin. Sitten Sanna tarttui härkää sarvista ja konkreettisesti hoiti homman kotiin eli hoiti käytännön järjestelyt.


Glögimaljojen jälkeen syötiin (superhyvää suppilovahverokeittoa ja kylmäsavulohiruisleipiä mulla) ja juotiin (valkoviiniä ja rommikaakaota). Ja juteltiin, jostain kumman syystä paljon teatterista! Ja naurettiin, paljon. Ja kovaäänisesti. Haaveilimme miesnäyttelijöiden sääristä ja muistelimme parhaita säärikokemuksiamme lavoilla (tämä sai alkunsa Sugar-musikaalikeskustelusta, joka on tulossa ensi syksynä Tampereen Teatterille. Sugar, eikä keskustelu).


Tero Harjunniemi on multilahjakkuus, joka soittamisen ja laulamisen ja säveltämisen lisäksi toimii myös arkkitehtinä. Viime syksyn ja tämän kevään hän lauloi Jean Valjeanin pääroolia Les Miserables -musikaalissa Tampereen Teatterissa. Musiikkikiireet jatkuvat ensi keväänä Tampere-talossa Verdin Nabucco -oopperassa ja syksystä 2015 alkaen Kansallisoopperan Phanton of the Operan Raoulin roolissa. Kaiken tämän lisäksi saamme toivon mukaan keväällä nauttia omasta musiikistaankin, jos ja kun herrat kerkeävät studioon (ja Teron vanhempi poika, joka nytkin soitti keikalla mukana, pääsee intistä).


Niin, siis aivan loistavaa musiikkia veti tämä viisimiehinen akustishenkinen poppoo. Mulle tuli mieleen Sir Elwoodin Hiljaiset Värit ja Eijalle Kaseva. Sellaisia lauluja eletystä elämästä, suurista tunteista, ja kaikki Teron omasta kynästä. Juuri enempää porukkaa Kiveen ei olisikaan mahtunut kuulemaan, ja aika paljon oli sellaista vanhempaa väkeä. Ehkä Les Misin innoittamana?

Keikan jälkeen saimme Teron juttelemaan meidän pöytään ja kertomaan hieman kuulumisia. Ja tietenkin halusimme (ja saimme) yhteiskuvia.


Aivan mielettömän mahtava ilta, josta suuri kiitos kaikille kanssablogisteille ja ennenkaikkea Tampereen Teatterille ja Sannalle!!

Paikalla olivat siis:

Talle - Teatterikärpäsen Puraisuja
Siiri - Fuck Yeah, Finnish Musical Theatre
Simo - Kulttuurikarppaajan vanha ja uusi blogi
Eija - Taivaannapa
Laura - One Night in Theatre

ja meidän ihan paras emäntä Sanna!

Toivon mukaan tästä tulee perinne!


Kuvia ottivat mun kameralla aika moni, bändikuvat omia.

torstai 4. joulukuuta 2014

What's On Stage Awards ehdokkaat julki

Kansa on puhunut ja äänestänyt suosikkinsa ehdolle. Perjantaina julkistettiin What's On Stage palkintoehdokkaat. Monta ehdokkuutta oli helppo arvata, mutta mahtuu sinne yllätyksiäkin. Nyt sitten saa tammikuun loppuun mennessä äänestää omia suosikkejaan (mutta vain kerran!) ja 15.2. sitten Prince of Wales Theatren palkintogaalassa paljastetaan voittajat.

Itse äänestin jo, mutta ei ollut helppoa ei.

Miesnäyttelijäehdokkaat:
David Tennant, Richard II
Mark Strong, A View From the Bridge
Richard Armitage, The Crucible
Tom Bateman, Shakespeare in Love
Tom Hiddleston, Coriolanus


Näistä olen nähnyt kaikki lavalla, ja kaikki olivat superhyviä. Mutta rankan mietinnän jälkeen äänestin nyt Mark Strongia. Vaikka eiköhän se tuo Hiddleston tämän voita, kun on yleisöäänestys. 


Naisnäyttelijäehdokkaat:
Billie Piper, Great Britain
Gillian Anderson, A Streetcar Named Desire
Helen McCrory, Medea
Imelda Staunton, Good People
Lucy Briggs-Owen, Shakespeare in Love


Näistä mun valinta on selkeä eli Helen McCrory. Jos kohta tarttee sanoa että Imelda Staunton oli ihan vallan erinomainen! Ja kahta ekaahan en siis ole nähnyt.


Miessivuosaehdokkaat:
Adrian Schiller, The Crucible
David Oakes, Shakespeare in Love
Hadley Fraser, Coriolanus
Mark Gatiss, Coriolanus
Nathaniel Parker, Wolf Hall & Bring Up the Bodies


Tämä oli kanssa paha. Kaikki nähneenä mun valinta oli kolmen viimeisen välillä. Ja niin hienoja kuin sekä Mark Gatiss että Hadley Fraser olivatkin, niin mun äänestysvalinta oli nyt Nathaniel Parker.


Naissivuehdokkaat:
Anna Madeley, The Crucible
Deborah Findlay, Coriolanus
Nicola Walker, A View From the Bridge
Samantha Colley, The Crucible
Vanessa Kirby, A Streetcar Named Desire


Kaikki muut olen nähnyt paitsi tuon Streetcarin, ja vaikka Deborah Findlay olikin erinomainen, niin äänestin Nicola Walkeriin. 


Paras uusi näytelmä: 
Great Britain
King Charles III
The Nether
Shakespeare in Love
Wolf Hall


Valitettavasti toi Great Britain jäi näkemättä, vaikka piti. Samoin The Nether. Mutta vaikka nuo kaikki näkemäni olivat tosi hyviä, niin äänestin Wolf Hallia nyt.


Best Play Revival:
Blithe Spirit
Coriolanus
The Crucible
Richard II
A Streetcar Named Desire


Mun valinta oli Coriolanus, vaikka Richard II oli ihan loppumittelössä viime hetkeen mukana. Kumpikin Shakespearea tehtynä kaikella pieteetillä.


Kaikki ehdokkaat, hyvin musikaalipainoinen lista, eli hyvin taas huomaa missä yleisön kiinnostus on.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Ian McKellen ja Patrick Stewart lavalle 2016?

Huhujen mukaan 2016 voitaisiin nähdä kaksi vanhempaa herrasmiestä yhdessä Lontoon lavoilla. Nimittäin New Yorkissa viimeiset ajat esiintyneet Sir Ian McKellen ja Sir Patrick Stewart palannevat kotimaahansa vetämään Harold Pinterin No Man's Landia. Ainakin huhujen mukaan.


Herrat esittivät Waiting For Godot'ia Lontoossa 2009 ja siitä siirtyivät rapakon taakse 2013-2014. Siellä esitysrepertuaariin mukaan lisättiin tuo No Man's Land. Eli koska lontoolaiset eivät saaneet nauttia molemmista, niin nyt olisi tarkoitus tuoda toinenkin näistä sikäläisille.

Jäämme odottamaan mielenkiinnolla, jos tähän tulisi vahvistus ja tarkempia tietoja lähiaikoina.