keskiviikko 7. elokuuta 2013

Sulttaani / Tukkateatteri 6.8.2013

Tampereen Teatterikesän OFF-näytöksissä esitettiin piskuisen Tukkateatterin Sulttaani-näytelmää 2 kertaa. Varsinaisesti esitykset olivat alkukeväällä, mutta nyt saatiin pari lisänäytöstä. Käytiin Eevan kanssa tiistaina katsomassa tämä.

Ja kuten aina, Tukkateatterissa oli kuuma! Kolmisenkymmentä asiakaspaikkaa (melkoisen täynnä) ja muutenkin lämmin keli ei auttanut asiaa. Viimeksi olen käynyt katsomassa Tukkateatteria kun esiintyivät Teatteri Pirkan tiloissa Pyynikinkadulla. Silloin (2006 syksyllä) oli vuorossa Suomen kantaesitys Neil Gaimanin Sadun kääntöpuoli. Siinä oli kaksi Gaimanin lyhyttä tarinaa Lumenvalkea, verenpunainen ("Snow, Glass, Apples") ja Peikkosilta ("Troll Bridge").

Mutta tässä samassa tilassa (Tammelan Puistokatu 29) kävin viimeksi katsomassa (huhtikuussa 2011) Marlowen Edward II, jota silloin esitti Teatteri Silmänkääntäjä.




Tukkateatterin sivuilta:

Vietetään ravintola Sulttaanin 40-vuotisjuhlia. Hovimestari Jaana (Martta Kallionpää) ja kokki Mirko (Antti Salminen) selvittelevät parisuhdeongelmiaan. Miksi Mirko viettää niin paljon aikaa työkaverinsa Petruksen kanssa? Onko Jaanan suhde ruokaan normaali? Voiko Jaanan ja Mirkon parisuhdetta enää pelastaa? Oman mausteensa soppaan tuo Sulttaanin entinen hovimestari Sampo (Teemu Mäkinen) sekä Tamara Lundin lauluja tulkitseva Ikäleidi (Aksu Piippo).

Sulttaani on helsinkiläisen Mika Tepsan kirjoittama, ravintolamaailmaan sijoittuva hersyvä draamakomedia. Näytelmässä käsitellään muun muassa homoseksuaalisuutta ja tukahdutettuja tunteita roisin huumorin säestyksellä.
 
Oikein mukava pikkunäytelmä, hyvin pienellä lavastuksella toteutettu. Pianisti (Johanna Repo) nurkassa säesti Ikäleidiä, joka lauloi kaikkiaan 6 Tamara Lundin kappaletta. Erityisesti pitää mainita Antti Salminen, joka toukokuussa nähtiin Hamletina Legioonateatterin Rosencrantz ja Gyldenstern ovat kuolleet (josta en näemmä ole myöskään saanut aikaiseksi kirjoittaa) ja silloin Edward II:ssa 2011 myös. Jotenkin jäykän oloinen, mutta kiinnostava näyttelijä.

Niin ja tässä näytelmässä syötiin kokoajan... :-)

maanantai 5. elokuuta 2013

Macbeth / Romulan Taiteellinen Teatteri 4.8.2013

Romulan Taiteellinen Teatteri täytti tänä vuonna 30 vuotta, mutta mä en ole koskaan käynyt katsomassa niiden esityksiä ennen. Nyt Sastamalan Kiikan kylään sai mut vedettyä Macbeth, mikäs muu! Eevan kanssa suunnattiin sunnuntai-iltana siis reissuun.

No, mitä tästä nyt sanoisi. Varsin mielenkiintoinen esitys, monellakin eri tavalla. Pelkistetty lavastus, hieno puvustus... näyttelijät enimmäkseen harrastajateatteritasoa (no olettiko joku jotain muuta?). Noitia oli perinteisen kolmen sijasta 8 (kassialmanoitia), sekä vielä lisäksi 8 kirkuvaa noitaa (seireeninoitia). Teksti oli aika sujuvaa ja hyvää, taipuu hyvin suomeksikin. Muutamia tahattomia huumorikohtia (kaljun miehen tukka ei voi hulmuta jne).



Ohjauksesta vastasi britti Chris Spring ja visuaalisesta ilmeestä Joanne Greenwood. Macbethiä esittänyt Pauli Kylväjä oli hyvä, joskin meni ehkä loppua kohden hieman liian "hulluksi". Tämän vaimon Susanna Jukaraisen s-vika häiritsi hetkittäin pikkaisen liikaa. Jaakko Karjula oli erinomainen Macduffina.

Mukana oli muutenkin kauhea määrä porukkaa (38 plus vieralija). Hetkittäin meitä kyllä nauratti pelkästään jo se seikka että kyseessä näytti olevan hevimiesten kesälarppaus tms. Sen verran pitkätukkaisia miehiä, kaikenikäisiä, lavalla liihotti. Tai lavalla ja lavalla. Tai vaihtoehtoisesti kaljuja ja parrakkaita. Aamulehden kriitikko kyllä tykkäsi (tuli mieleen että ollaanko me käyty katsomassa samaa esitystä!).


Väliajalla join mukin teetä ja söin Dallas-pullan. Käsiohjelmia ei ollut myynnissä lainkaan, lippuluukulla valistivat että noidat saattavat antaa joillekin sellaisen. Ja kuinka ollakaan, ennen esitystä kävi yksi kassialmoista työntämässä sellaisen (A4 mikä oli mytytty langoilla kasaan ja sidottu pari höyhentä mukaan) mun sadetakin huppuun. Sihisten. Siis satoi kaatamalla kun käveltiin autolta teatterille, mutta sade ihmeiden ihme loppui juuri ennen näytöstä. Lopulta paistoi aurinkokin niin että piti laittaa lippis päähän.


Tänä vuonna on tullut nähtyä kaksi niin korkeatasoista Macbeth-esitystä, että valitettavasti RTT ei ihan samoihin sfääreihin yltänyt. Mutta kovin kunnianhimoinen projekti silti.

torstai 1. elokuuta 2013

Mojo tuleekin jo lokakuussa!

Tämä jymysuperuutinen, että Ben Whishaw ja Rupert Grint ovat ensi vuonna samassa näytelmässä, niin saikin viikko sitten iloisen päivityksen! Näytelmän ensi-ilta on jo 26.10.!! Huraa! ATG Ticketsillä on jo oma sivukin näytelmälle.

Mojo, winner of the Olivier award for Best New Comedy, reunites two of British theatre's great collaborators; writer Jez Butterworth and director Ian Rickson who, as well as the original production of Mojo, gave us the multi award-winning, hit sensation Jerusalem and the critically acclaimed The River. Ian Rickson is also fresh from other successes including Old Times and Betrayal.

Set against the fledgling rock 'n' roll scene of 50s Soho, this savagely funny play delves into the sleazy underworld and power games of London’s most infamous district.

Featuring a strong ensemble cast including Brendan Coyle (Downton Abbey, The Weir), Rupert Grint (Harry PotterDriving Lessons), Daniel Mays (Made in Dagenham, Mrs Biggs, The Winterling) and Ben Whishaw (Skyfall, The Hour, Peter and Alice), sign up now to receive Priority Booking Information for what promises to be an extraordinary new production of this modern classic.


Näytelmästä on kovasti uutisoitu muutenkin, mutta enemmän kai sitä, että se on Grintin teatteridebyytti.

Last Minute Theatre Tickets jaksoi myös hehkuttaa Grintiä. Ja Official London Theatre myös. Mä en kyllä ymmärrä miten Grintin mukanaolo on suurempi asia kuin Whishaw'n... tai toisaalta ymmärrän kyllä. Guardiankin jaksaa siitä Grintistä...

Sen sijaan yksi teatterikävijä eli Revstan, jota seuraan Twitterissä, kertoo omassa blogissaan miksi hän odottaa tätä enemmän kuin Whishaw'ta Peter and Alice näytelmässä.

Now, I loved Peter and Alice, his first stage outing this year, and it was joyful to watch for so many reasons but to see Mr W play menacing and dangerous is a far more exciting prospect. There is still an element of emotional damage in the story - I won't spoil it - but this seems to be a new avenue for his career. I'm hoping he gets a taste for the nasty as I've got his name pencilled in next to Iago in Othello and Richard III for future stage work. 

Liput tulevat myyntiin syyskuussa, mutta itse asiassa 3 ekaa viikkoa on myynnissä jo nyt, kanta-asiakkaille. Sanomattakin lienee selvää että mulla on jo lippu :-p