No, mitä tästä nyt sanoisi. Varsin mielenkiintoinen esitys, monellakin eri tavalla. Pelkistetty lavastus, hieno puvustus... näyttelijät enimmäkseen harrastajateatteritasoa (no olettiko joku jotain muuta?). Noitia oli perinteisen kolmen sijasta 8 (kassialmanoitia), sekä vielä lisäksi 8 kirkuvaa noitaa (seireeninoitia). Teksti oli aika sujuvaa ja hyvää, taipuu hyvin suomeksikin. Muutamia tahattomia huumorikohtia (kaljun miehen tukka ei voi hulmuta jne).
Ohjauksesta vastasi britti Chris Spring ja visuaalisesta ilmeestä Joanne Greenwood. Macbethiä esittänyt Pauli Kylväjä oli hyvä, joskin meni ehkä loppua kohden hieman liian "hulluksi". Tämän vaimon Susanna Jukaraisen s-vika häiritsi hetkittäin pikkaisen liikaa. Jaakko Karjula oli erinomainen Macduffina.
Mukana oli muutenkin kauhea määrä porukkaa (38 plus vieralija). Hetkittäin meitä kyllä nauratti pelkästään jo se seikka että kyseessä näytti olevan hevimiesten kesälarppaus tms. Sen verran pitkätukkaisia miehiä, kaikenikäisiä, lavalla liihotti. Tai lavalla ja lavalla. Tai vaihtoehtoisesti kaljuja ja parrakkaita. Aamulehden kriitikko kyllä tykkäsi (tuli mieleen että ollaanko me käyty katsomassa samaa esitystä!).
Väliajalla join mukin teetä ja söin Dallas-pullan. Käsiohjelmia ei ollut myynnissä lainkaan, lippuluukulla valistivat että noidat saattavat antaa joillekin sellaisen. Ja kuinka ollakaan, ennen esitystä kävi yksi kassialmoista työntämässä sellaisen (A4 mikä oli mytytty langoilla kasaan ja sidottu pari höyhentä mukaan) mun sadetakin huppuun. Sihisten. Siis satoi kaatamalla kun käveltiin autolta teatterille, mutta sade ihmeiden ihme loppui juuri ennen näytöstä. Lopulta paistoi aurinkokin niin että piti laittaa lippis päähän.
Tänä vuonna on tullut nähtyä kaksi niin korkeatasoista Macbeth-esitystä, että valitettavasti RTT ei ihan samoihin sfääreihin yltänyt. Mutta kovin kunnianhimoinen projekti silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti