torstai 17. marraskuuta 2011

Maailmanlopun hautaustoimisto / Tampereen Työväen Teatteri 15.11.2011

Tiistaina tuli käytyä katsastamassa TTT:ssä uusin "menestys"näytelmä Maailmanlopun hautaustoimisto. Ja tarttee sanoa että olin aika pettynyt. Yleensä siellä ei tarvitse pettyä, itse asiassa tämä taisi olla ihan ensimmäinen kerta. Ja aika monia kymmeniä esityksiä siellä on tullut nähtyä.

Ei voi kun ihmetellä, miten sama porukka ketkä teki Tampereen Teatteriin siellä vuosia pyörineen loistavan Alivuokralainen-näytelmän (joka oli loistava), onnistuu sössimään näin pahasti. Kyllä mä olin odottanut tätä kovasti, mutta pettyä sai. Muutaman kerran nauratti, ja muutama hyvä (kummelimainen) hahmo, mutta muutoin... yhtä tyhjän kanssa. Farssinkin voisi tehdä hyvin.

Sali oli täynnä, pikkujoulunviettäjiä, ja kyllä ihmiset tuntui nauravan. Olenko mä siiten vaan tyhmä, vai tylsä, vai mitä ihmettä. Esko Roine oli alavireinen pääroolissaan hautausurakoitsija Theodor Anttina. Heikit Hela ja Silvennoinen olivat ihan ok. Tom Lindholm oli viinapiru, mutta ei sekään oikein iskeny. Mutta juonesta ei ollut tietoakaan, tai oli se, mutta tosi typerä. Missään vaiheessa ei esitys oikein lähteny käyntiin. Plääh. Lisäksi käsiohjelma oli tosi surkea, yksi sivu missä oli tiedot henkilöstöstä ja esiintyjistä - loppu valokuvia ja drinkkiohjeita. Rimanalitus.

Esityksen sivu TTT:n kotisivuilla

Onneksi ennen teatteria Franklyssä syöty nieriä oli hyvää :-D

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Dance of The Vampires / Seinäjoen Kaupunginteatteri 16.11.2011

Tuli Jontun kanssa käytyä taas Seinäjoella. Katsomassa taas Kreivi von Krolockia ja sen seuralaisia. Ja taas oli loistava esitys, ihan mahtava. Nyt kun näki toisen kerran, niin oli taas monia yksityiskohtia mitä ei ekalla kerralla huomannut. Kuten etä Kreivi nukkui arkussa tukka letillä :-)

Jouko Enkelnotko on sairaslomalla kinttunsa takia, mutta Osku Haavisto paikkasi hienosti Herbertinä.

Tanssikohtaukset ja joukkokohtaukset oli kyllä aivan sydämen pysäyttäviä näkyjä. Ja se musiikki... Ja erityisesti tietenkin sekä Kreivin laulut ja duetot Sarahin kanssa.

Kyllä kai tää pitää mennä kolmannenkin kerran katsomaan. Ja ehkä lisääkin...


Kiitos Jontulle matkaseurasta! Kun palattiin puolenyön jälkeen Nokialle, niin poikettiin iltapalalle vielä Pintaan, (kanansiipiä ja yksi 0,4 Westonsia hanasta). Sielläkin sain markkinoitua esitystä, toivon mukaan menestyksekkäästi. Baarimikkona oli muuten hiljan Edinburghista muuttanyt Neil, ihana aksentti :-)

Niin ja joo, mä olin hengen mukaisesti pukeutunut, Elisabetin viitta sai sittenkin käyttöä :-) Asuste sai arvostusta varsinkin Pinnassa, ja johti kiinnostavaan Polanski-aiheiseen keskusteluun erään sarjakuvakääntäjän kanssa.

torstai 3. marraskuuta 2011

The Show Must Go On / Musiikkiteatteri Palatsi 2.11.2011

Eilisiltana oltiin vähän niinkuin extempore (no ostettiin liput sentään edellisellä viikolla) katsomassa Tampereella musiikkiteatteri Palatsissa Queen-aiheista musikaaalia Show must go on. Ja tarttee sanoa että taas joutui hieman pettymään Palatsin esityksessä. Tämä oli nyt kolmas kerta siellä, ja joka kerta on poistunut hieman... että odotti jotain enemmän ja se ei sit toteutunutkaan. Ensin Kabbas Abbaa (Abba-aiheinen) ja sit Beatles musikaali (siinä sentään oli Pauli Hanhiniemi, joka pelasti) ja nyt sit tää. Siis ihan ok esityksiä, mutta ei mitään Elämää Suurempia spektaakkeleita.


En tiedä onko yksi syy se että volyymi on käsittämättömän alhainen. Nytkin oli tosi hyvät paikat, parvekkeella omassa loosissa. Mutta vähän joutui ikäänkuin pinnistelemään kuuloa että kuuli jotain. En tiedä onko sitten teatterin naapurit valittanut, vai mistä johtuu. Vai onko se niin kun on tollanen ravintolateatteri, että ihmisten pitää saada keskustella samalla kun katsovat esitystä? Mene ja tiedä, mutta volyymiä lisää kiitos.

Palatsi osaa hinnoitella itsensä kyllä aika hyvin. Jo liput ovat aika tyyriitä, juomista ja muista puhumattakaan. Kerran on siellä syöty kanssa ennen esitystä. Mutta miljöö on kyllä hulppea, vanhasta elokuvateatterista on rempattu glamöröösi paikka. Kelpaisi katsoa esityksiä, mutta.


No mitäs positiivista SMGO:ssa olisi. Kimmo Blom, joka esittää Freddie Mercuryä, osaa kyllä laulaa, se on sanottava. Ei tietenkään mikään Mercury ole, mutta varsin hyvä. Ja jos nyt ei lasketa hänen "kuivan kesän orava" habitusta, niin eleet ja muut on kyllä ihan esikuvan mukaisia. Mutta pikkasen hämää kun on sellainen pieni kuikelo, jalatkin kun tikut :-) Siis eihän Mercury mikään jätti ollut (n. 177 cm), mutta sellainen normi fysiikaltaan, aika atleetti kuiteskin. Blom oli heiveröinen, joskin jäntevä. Mutta jos nyt ei takerruta yksityiskohtiin... Meikit ja peruukit tekevät ihmeitä, ja kasvoiltaan Blomissa oli hyvin paljon samaa.


Muukin bändi on peruukeilla ja vaatteilla saatu etäisesti esikuviaan muistuttaviksi, mutta mitään häikäiseviä esityksiä kukaan ei suorita. Ja tarttee Blomistakin sanoa, että parhaimmillaan sekin on lauluosuuksissa, ei niinkään näyttelijänä.

Sitten niitä asioita mitä esityksessä ärsytti, tai ei ollut muuten hyvin. Päälleliimattu tarina Queenin bändikehityksen lisäksi/ohella. Siis oikeesti, joku mattimeikäläinen ja sen oma elämä ja historiikki... ei toimi ei. Semminkin kun kukaan näistä ei ollut mitenkään parhaassa iskussa, vaikka olen kyllä tykännyt Miro Honkasesta ja Jukka Mänty-Sorvarista aiemmin. Marika Krook oli ihan kamala. Se nyppi, kun biisit ei tulleet yhtään kronologisesti, siis kun seurattiin Queenin historiaa, niin jotenkin toivoi/odotti että kuultaisiin kappaleita silleen kanssa järjestyksessä.


Mä olisin tykännyt enempi, jos show olisi keskittyny Queeniin ja niiden musiikkiin, ja "Freddie" olisi esittänyt kaikki biisit. Ilman mitään ylimääräistä sivutarinaa.

No joo, sali ei ollu läheskään täynnä, ja yleisö alkoi yhtään edes lämpenemään toisella puoliajalla. Väliajalla naisten vessassa joku selitti miten oli toista kertaa katsomassa kun oli "niin loistava esitys". Makuja on monia, mutta mulle ei tulisi mieleenkään mennä toiste katsomaan. Jäi valju olo, kun esitys ei oikein missään vaiheessa lähtenyt käyntiin.

Niin, ja vaikka puvustukset oli hienoja (monta Mercuryn klassikkovaatetta nähtiin) niin mua häiritsi suunnattomasti kun trikoot (joiden pitäisi istua kun toinen iho) LÖKÖTTI Blomin päällä. Lisäksi langattoman mikin rasia oli sillä siellä trikoiden alla ikään kuin perstaskussa ja sekin häiritsi. Ja sitten se räpläsi sitä langatonta mikkiä poskella kokoajan, liekö ollut jotain ongelmia sen kanssa. Ja vois kai olla jotain irtorintakarvojakin, että näyttäisi edes himpun verran miehekkäämmältä :-)


Oli esitys silti ihan katsottava, mutta en voi olla miettimättä mitä aiheesta olisi voitu saada aikaan. Yksi maailman parhaista bändeistä kuiteskin, ja yksi maailman karismaattisimmista esiintyjistä (Mercury)...

No, aina ei voi onnistua. Ja ehkä tekee hyvää katsoa joskus ei-niin-hyvää musiikkiteatteria, niin voi taas arvostaa enempi niitä mitkä on oikeesti erinomaisia!

Mutta tarttee miettiä jaksaako/haluaako sitä enää kantaa rahojaan Palatsiin, kun aina saa poistua hieman pettyneenä.

Kolme ylintä kuvaa on Kimmo Blomista, ja 2 alinta taas Freddie Mercurystä :-)