Vampyyrien tanssi / Helsingin kaupunginteatteri 26.4.2016

Edellisestä Vampyyrien tanssista on jo aikaa, peräti kaksi kuukautta! Olikin jo ikävä, mutta kun en saanut kalenteriin sopimaan esityksiä tähän väliin, ja sitten myös rahatilanne hieman vaikutti. Ja sitten onneksi tälle illalle laittoivat Vampyyrien Illan, eli kaikenlaista spessujuttua faneille. Ekaan sellaiseen iltaan en päässyt muiden juttujen takia mukaan, niin tosi kiva että niitä toteutettiin toinenkin. Ja vieläpä semmoiseen ajankohtaan mihin mulla oli jo lippu.

 Proffa Abronsiuksen (Tuukka Leppänen) kainaloon pääsivät teatteribloggaajat Laura, Talle ja minä

Viides kerta toden sanoo eli nyt vihdoin näin tämän niin Miiko Toiviainen veti Alfredin roolin. Bloggarikollegani Talle (ja moni muukin) on jaksanut miehen esitystä hehkuttaa, joten kiva oli nyt päästä omin silmin kokemaan (ja varsinkin kun juuri pari tuntia aiemmin näin herran TeaKin esityksessä).

Miiko Toiviainen Alfredin nahoissa

Tämä oli samalla myös tämän miehityksen vika esitys, eli erityisen haikea tietenkin. Paljon hauskoja heittoja ja irrotteluja. Kreivinä Jonas Saari, joka veisti yölintu-vitsinkin "Olen yölintu - hyvä nimi orkesterille - harvoin tavattavissa päivisin". Se täytyy Saaresta sanoa että hurjasti kehitystä ja rooliin kasvamista on tapahtunut siitä kun viimeksi näin (no, ei ihmekään koska se oli enskariviikolla).

Kreivi von Krolock (Jonas Saari)

Tämän illan jälkeen tuntuu että taidan ollu kyllä lopullisesti Team Abronsius-kannattaja. Tuukka Leppänen proffana on elastisempi kuin kukaan. Ne tanssimuuvit on jotain ihan uskomattomia! Ja ne kaikki hauskat replat! Ja miten tämä proffa käyttää nenää nuuskiakseen esiin vampyyreitä :-) Hauskaa oli myös Kreivin kirjastossa, kun kirjat loppuivat ja piti siirtyä sarjakuviin (illan kirja oli siis Minä, Draculankka, ja löytyi sieltä Kama Sutrakin taas lopuksi). Ja se heitto Herbertille: "häräntappoase piiloon, senkin sodomiitti" :-D

Sami Paasila Wolverine-vampyyrinä

Anna Victoria Eriksson vetää Sarahina kauniisti. Kyllä se niin on, ettei Kreivi nyt tästä kauheasti välitä, puraisunkaan jälkeen, vaan ilmeensä on hyvin pilkallinen ja halveksiva. Nyyh. Sarah-parka, valitse kiltin ja kunnollisen Alfredin sijaan melankolisen ja vaarallisen kreivin (miksi naiset aina rakastuvat renttuihin...) ja näin siinä taas kävi.

Anna Victoria Eriksson Sarahina

Ensemble-vampyyreistä edelleenkin Tuukka Raitala on yksi mun suosikeista. Ja onhan siellä se Wolverine pulisonkeineen (Sami Paasila). On ihanaa bongailla mitä nämä kyläläiset ja sitten myös vampyyrit puuhastavat taustalla. Ja Petrus Kähkösen kyläläinen, joka hieroo valkosipulia myös haaroväleihinsä (no, voihan se vampyyri sinnekin puraista). Ja miten Mikko Vihmasta saa niin imbesillin kyläläisen ja vampyyrin, kun tämä on niin karismaattinen ilmestys Kreivinä? Ihme mysteeri, sekin (olisi Ambronsiukselle tutkittavaa tässä).

Hurmaavat Raitalat eli Tuukka ja Raili

Ennen illan esitystä saimme nauttia Jonas Saaren, Samuel Harjanteen ja Anna Victoria Erikssonin haastatteluista siviileissä. Yleisötyöntekijä Jenny Jumppanen ja markkinointiassistentti Susse Ahokas jututti heitä, ja ihan mukava rupattelutuokio meillä olikin. Lisäksi tuotantoassari Henriikka Koskenniemen piti enemmänkin kertoilla mitä hänen työhönsä kuuluu, mutta aika loppui kesken, ja se jäi vähän alkutekijöihinsä. Valitettavasti. Koska ainakin mua tämä tuotantopuoli kiinnostaa kovasti. No, ehkä ensi kerralla.

"Tälleen ne hampaat tänne tulee" näyttää Anna Victoria Eriksson

Jonas ja Samuel kertoivat pikaisesti elämäntarinansa eli mikä sai heidät teatterin pariin ja mistä heidät bongattiin mukaan Vampyyrien Tanssiin. Varsinkin Samuelin rekryprosessi oli hieman poikkeava ja kiinnostava (summa summarum: tuli lopulta paikkaamaan jo valittua esiintyjää). Kuulimme myös herrojen valmistautumisesta rooliin, ja miten sitä hahmoa rakennettiin. 

Unto Nuora ja Mikko Vihma rivivampyyreinä

Sitten Samuel lähti meikattavaksi ja Ave liittyi sakkiin (hienossa Sarahin peruukissa) ja kuulimme häneltäkin tiivistetyn historiikin. Tulevaisuuden suunnitelmistaan herrat olivat vaitonaisempia, mutta Ave esiintyy kesällä Peacockin Soitellen Soteen revyyssä ja syksyllä Turun kaupunginteatterin Rock of Ages -musikaalissa. Samuelin loppuvuosi menee Rocky Horror Show'n parissa. Jäämme odottelemaan mitä Jonas Saari seuraavaksi puuhaa!

Esityksen lopulla pääsi asianmukaisesti pukeutuneet yleisön edustajat lavalle mukaan joraamaan! Olihan siellä meitä. Paljon tuttuja. Ja paljon upeita ja hienoja asuja. Tätä iltaa varten oli moni pukeutunut ja meikannut ja hankkinut peruukkia ja hörhelöä ja härpäkettä. Hienoa! Tässä pieni videopätkäkin loppubileistä!

Ensin näyttää siltä että tämä kyläläinen ois aika maistissa

Sitten se oli ohi. Seurasi kaaoottista valokuvausta ja juttelua ja muuta lavalla. Likipitäen kaikki esiintyjät olivat paikalla, ja tunnelma oli yhtäaikaa katossa ja hieman surumielinenkin (olihan tämä tämän miehityksen vika esitys). Illan kapellimestarina olikin muuten (aulan esintyjätaulusta poiketen) Marko Hilpo, joka oli hieman ylläri loppukumarruksissa - Eeva Kontun tukka olikin lyhentynyt!

Mikko Vihma hieman Kreivi-lookista poikkeavana

Magdana Sanna Majuri. Hurmaava hymy.

Kiitos kuvista kaikille niitä napsineille!
Näen esityksen alennushintaisella lipulla.