Näytelmä pitää sisällään yksitoista lyhyttä väläystä, tai kohtausta. Ihmisistä, jotka tuntevat toisensa tai joilla on joku linkki johonkin toisen tarinaan tyyppiin. Alku ja loppu kiertyvät nätisti yhteen, saaden koko kertomuksen pyörähtämään täyden ympyrän, kuin maapallon.
Neljä näyttelijää, jotka vaihtavat rooleja kirjaimellisesti lennosta. Toni Harjajärvi, Tomi Alatalo, Ella Mustajärvi ja Johanna Kuuva. Loistavia kaikki tyynni!
Talvinen maisema lavalla, pari puuta, lunta, oikealla puinen mökki. Taustalla tähtitaivas, revontulineen. Ollaan jossain rauhallisessa ja kaukaisessa paikassa, vähän sivistyksen reunamailla. Tässä on herkkiä, koskettavia ja vinksahtaneitakin juttuja. Outoja kohtaamisia revontulten alla. On nainen joka on lääpällään mieheen, mutta tämä on pikemminkin torjuva ja välttelevä. On hörhö nainen, joka tulee telttailemaan miehen pihaan, jättämään juuri kuolleelle miehelleen hyvästejä. On baarissa (Vino Hirvi!) istuva Jaska, joka kohtaa polttareitaan viettävän exänsä. Tämä kertomus riipii sydäntä. Tomi Alatalon ilmeet ja eleet kertoo ihan kaiken Jaskan mielenmaisemasta. Puhuu vaan itsestään ja bisneksistään, ja on kovin, kovin onneton. Mutta lopussa ehkä silti ripaus toivoa?
Entäpä nainen joka haluaa palauttaa kaiken rakkauden takaisin mitä mies on hälle antanut? Konkreettisesti, sitähän meinaan piisaa, säkkikaupalla. Ja entäpä vastine? Huh. Joskus pieni pussukka voi kuitenkin sisältää paljon suurempia asioita kuin miltä päällepäin näyttäisi. Entäpä kongenitaalista analgesiaa sairastava mies, ja nainen joka polttaa silitysraudalla käteensä? Millainen tarina siitä syntyy kun mies opiskelee "asioita jotka voivat satuttaa" kirjasta. Ja "asioita mitä tulee pelätä". Hetkittäin slapstick-mäistä komiikkaa, mutta haikeansurullisella pohjavireellä.
Ramin ja Topin keskustelut deittailun haasteista on kanssa aika liikuttavan koomista. Vertaileeko kukaan oikeasti kellä on paskimmat treffit? Ja se miesten absurdi retkahtaminen, voih!
Toinen sydäntä riipivä suosikkini ehkä on kertomus naisesta, joka pyyhältää taksilla miehen mökille, ja siellä asuukin ventovieras. Miten tämä kertomus sitten keriytyy auki kuin villalankakerä. Nainen (Unelma) oli vihdoinkin keksinyt että hän rakastaakin Toivoa, mutta mies on muuttanut pois. "Ihmisistä pitää pitää kiinni tai ne häviää". Voi, tässä lopuksi hajosi omakin sydän.
Jossain pohjoisessa on kyllä mieltä lämmittävä ja samalla sydäntä pakahduttava näytelmä. Kiitos Tommi Kainulaiselle ansiokkaasta (ja Suomeen sopeutetusta) käännöksestä ja Snoopi Sirenille ohjauksesta. Niin, ja semmoinen kotoinen puvustus pitkine kalsareineen ja toppavaatteineen oli just passeli, kiitos siitä Iita Torvinen (joka vastasi myös lavastuksesta). Taustalle lävähtävät pelikortit lisähahmoineen herättivät myös suurta hilpeyttä.
Tämmöisiä pieniä suuria näytelmiä soisin näkeväni lisääkin!
Kuvien copyright Snoopi Siren.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti