Hatunnosto tälle nuorelle tamperelaisjoukkiolle eli TYK Alumniteatterille kunnianhimoisesta Rent-projektista! Iso joukko taitavia nuoria lavalla, ja sen takana, ja kaikesta näkyy että nyt lähtee. Täydellä sydämellä ja sielulla.
Ja kyllä siellä tavattoman hienoja laulajia ja esiintyjiä olikin!
Muutama oli niin loistava että ihmettelen miten tämmöiset eivät ole jo töissä, musikaaleja
esittämässä. Ääni, lavakarisma ja muut olivat sitä luokkaa. Hyviä olivat kaikki
loputkin, ei sillä. Mutta varsinkin
Mutta amatöörivoimin kun vedetään niin pieni epätasaisuus kuulunee
kuvioihin, ainakin vielä näin enskarissa. Ohjaaja Jermo Grundström on kokenut konkari ja on saanut tämän
porukan hitsautumaan hyvin yhteen. Nummisen Jyrin käsialaa ovat taas
koreografiat ja myös koko musikaalin suomennos. Tuntematta alkuperäistekstiä
niin hyvin, niin omaan korvaan käännös kuulostaa oikein soljuvalta ja sujuvalta.
Taitava kuusihenkinen bändi soittaa lavan takaosassa, kangassermin/lavasteiden takana. Maija Ruusukallio toimi niin musiikkituottajana kuin kapellimestarinakin, soittaen itse koskettimia. Lavastus Emilia Joensuun käsialaa. Rakennustelineitä kolmella sivulla, vähän nuhruista ja ankeaa, muutama liikuteltava pöytä, kaikenlaista roinaa. Toni Haaranen oli suunnitellut valot, ja ne olivat varsin mallikkaat. Tosin takaseinäverhon kirkkaat spottivalot meinasivat välillä häikäistä. Mitään moitittavaa ei ole myöskään Hilda Mikkosen vaatteissa.
En tiedä pätkivätkö mikit vai oliko äänentoistossa ongelmia, vai lauloivatko toiset vaan hiljempaa, mutta
hetkittäin oli tosi vaikea saada joidenkin laulajien ääntä kuuluviin, tai
sanoistakaan selvää. Sitten toiset taas kuuluivat moitteetta. Ongelma oli
enemmän esillä hiljaisemmissa biiseissä. Ehkä tämä poistuu jatkossa?
Rentissä joukko nuoria newyorkilaisaikuisia koittaa selviytyä elämän ankeudesta, parisuhteistaan, toimeentulostaan 80-luvun alkupuolella AIDS:in levitellessä synkkiä siipiään kaiken ylle. Sellainen yhdenlainen taitelijayhteisön kuvaus, joka pohjautuu kevyesti Puccinin La Boheme-oopperaan, ja toki sitä kautta myös Henri Murgerin näytelmään & kirjaan Scènes de la vie de bohème (Boheemielämää). Kertojana toimii Mark, joka videokameransa läpi tarkkailee ystäviään ja ympäristöään, vähän kuin ulkopuolisena.
Rentissä joukko nuoria newyorkilaisaikuisia koittaa selviytyä elämän ankeudesta, parisuhteistaan, toimeentulostaan 80-luvun alkupuolella AIDS:in levitellessä synkkiä siipiään kaiken ylle. Sellainen yhdenlainen taitelijayhteisön kuvaus, joka pohjautuu kevyesti Puccinin La Boheme-oopperaan, ja toki sitä kautta myös Henri Murgerin näytelmään & kirjaan Scènes de la vie de bohème (Boheemielämää). Kertojana toimii Mark, joka videokameransa läpi tarkkailee ystäviään ja ympäristöään, vähän kuin ulkopuolisena.
Mulla on hieman ongelmallinen suhde koko Rentiin ja sen musiikkiin. Kun toisaalta siinä on tosi hienoja biisejä. Mutta myös niitä vähemmän hyviä. Aihe on tosi kiinnostava, periaatteessa henkilöhahmotkin. Mutta kun tuntuu, että joku sellainen kipinä tästä puuttuu. Vuorotellen tyypit tulevat lavalle, laulavat biisinsä ja menevät pois. Onko se vika sitten ohjauksissa, juonessa vai missä. Suurin veikkaus on oma pääni ja sen viat ja puutteet. En ole nähnyt tätä livenä ennen, mutta Broadway-porukan tekemän leffan/tallenteen kyllä. Onhan tämä ollut kauhean iso hitti joka paikassa, mutta...
Osittainen epätasaisuus on enemmän Jonathan Larsonin alkuperäisteoksen ongelma. Tämä on enemmän kokoelma yksittäisiä (karaoke)biisejä kuin yhtenäinen tarina, vaikka se sitä onkin. Musiikin kulmikkuudesta tulee mieleen Stephen Sondheim, ja toisaalta taas YUP. Jotkut biisit rokkaa, ja toiset ei.
Älkää toki käsittäkö väärin ettenkö olisi tykännyt! Tykkäsin, kovastikin!
Osittainen epätasaisuus on enemmän Jonathan Larsonin alkuperäisteoksen ongelma. Tämä on enemmän kokoelma yksittäisiä (karaoke)biisejä kuin yhtenäinen tarina, vaikka se sitä onkin. Musiikin kulmikkuudesta tulee mieleen Stephen Sondheim, ja toisaalta taas YUP. Jotkut biisit rokkaa, ja toiset ei.
Älkää toki käsittäkö väärin ettenkö olisi tykännyt! Tykkäsin, kovastikin!
Mutta koska nyt oli mahdollisuus nähdä tämä Tampereella, niin ilman muutahan tartuin tilaisuuteen. TYK Alumniteatteri on perustettu about vuosi sitten, tarjoamaan mahdollisuutta lahjakkaille nuorille tehdä omia proggiksia. TYK on tamperelainen eliittikoulu, jossa painotetaan ilmaisutaitoa vahvasti. Kaikki oppilaat eivät pääse (ainakaan heti) opiskelemaan esiintymisaloille, joten yksi tämän alumniteatterin tehtävistä on antaa mahdollisuuksia osallistua musikaalien tekemiseen ja esittämiseen. Upeaa!! Tähän Rentiinkin haki toista sataa nuorta ja valituiksi tulleet ovat sitten näiden parhaimmistoa. Pitkää ikää, ja lisää kiinnostavia produktioita, yhdistykselle!
Rentin esityksiä ei Teatteri La Stradan tiloissa ole kovin montaa, yhteensä 6 (vika 14.4.) joten kannattaa olla nopea ja hankkia liput. Väliajalla voi nauttia kanttiinin herkuista ja tukea näinkin TYK Alumniteatterin toimintaa.
Valokuvien copyright (läpimenosta, eli ei roolivaatteissa tms) Heili Miettinen
Kaksi alinta kuvaa omia.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Rentin esityksiä ei Teatteri La Stradan tiloissa ole kovin montaa, yhteensä 6 (vika 14.4.) joten kannattaa olla nopea ja hankkia liput. Väliajalla voi nauttia kanttiinin herkuista ja tukea näinkin TYK Alumniteatterin toimintaa.
Valokuvien copyright (läpimenosta, eli ei roolivaatteissa tms) Heili Miettinen
Kaksi alinta kuvaa omia.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Kylläpä odotan tätä ja ensi perjantaita, uskallan lukea bloggauksia kun stoori on niin tuttu. Mulla tää musikaali linkkautuu olennaisesti oman elämän käännekohtaan ja on siksi niin rakas, toki siellä sitten kummittelee myös Lahden version, se tuli nähtyä ajalla kun taas käynnistin teatterissakäyntiharrastusta. Ilolla joka tapauksessa luen, kuulostaa hyvältä, Mekhanea peukutan jo yhden viime vuonna nähdyn perusteella ja ilahduin hirveästi kun hän on tässä stagella. :)
VastaaPoista