Työnimenä oli Ihminen välissä - improvisoitu näytelmä, mutta esityksen nimi tuli sitten yleisöltä. Normaalista impronäytelmästä (jos nyt on olemassa mitään normaalia) tämä poikkesi sikäli, että koko reilu puolitoistatuntinen vedettiin samaa pitkää näytelmää. Ei siis kokoelmaa erilaisia sketsejä tai yleisön jatkuvia toimintaohjeita. Näytelmän nimi ja pari tapahtumapaikkaa yleisöltä, ja loppu oli tästä kuuden hengen porukasta kiinni. Neloskurssilaiset Paavo Kinnunen, Miiko Toiviainen, Sonja Salminen, Mari Naumala ja Sohvi Roininen sekä vitoskurssilainen Joonas Kääriäinen (jonka taiteellinen opinnäytetyö tämä samalla oli) olivat kyllä taitavia.
Koska en ole Disneyn Pocahontas -leffaa nähnyt, ei nimi sanonut mulle mitään. Onneksi on ihania ystäviä jotka avaavat väliajalla asiaa - kiitos Linnea! Naidako siis Kocoum? viittaa kuulemma johonkin Pocahontaksen laulamaan biisiin... eli inkkariteemalla siis mennään. Tosin se teema jäi aika pintapuoliseksi, mutta oli siellä vähän intiaanijuttuja mukana kyllä. Lähinnä tässä ruodittiin yhden harrastajateatteriseurueen arkea ja osallistumistaan Lappeenrannassa pidettäviin kilpailuihin ja myös yhden nuorenparin outoa suhdetta. Toki tämä wannabe-poikaystävä oli intiaani, ainakin uskotteli niin.
Ehkä tämä kummiskin oli enemmän kokoelma irtojuttuja kuin kokonainen juonellinen kertomus. Vaikka toki langanpätkiä koitettiinkin sitoa yhteen; välillä paremmin, ja välillä hiukan heikommin siinä onnistuen. Hetkittäin tuli liian pitkitettyjä kohtia ja tarina jämähti paikoilleen. Hetkittäin juttu rullasi hienosti eteenpäin. Mutta kyllä tämän parissa viihtyi.
Kiva oli treffata bloggaajakollegoita Linneaa ja Tallea!
Paavo Kinnusen olen nähnyt aiemminkin lavalla eli viime kesänä Suomenlinnassa Valheita ja Viettelyksiä -näytelmässä nuoren hupsun rakastajan roolissa. Ja oli muuten siinä yksi esityksen valopilkkuja. Nytkin oli loistavassa vedossa "intiaani"pojan nahoissaan. Tykkäsin kovasti myös Miiko Toiviaisen isähahmosta. Miiko on tämän kevään ollut mukana HKT:n Vampyyrien Tanssissa (mutta minä en neljällä katsomiskerrallakaan ollut onnistunut tätä vielä näkemään lavalla, paitsi tämän esityksen jälkeen, samana iltana). Mutta vaikutuksen teki Miiko; ei se Talle sitä suotta ole ylistänyt. Varsinkin hedelmiensä kanssa obsessoivana ja sukupuolitautien polilla valistavana teinitytön isänä oli ihan helmi! Ja hyvinpä tuo laulaakin, kuten koko sakki muutenkin.
Pianoa ja vähän muitakin instrumenttejä soitteli esityksessä Hannu Risku ja Tiina Pirhonen toimi ohjaajana (tai tässä tapauksessa kai enemmän improkouluttajana).
Tosi kiinnostavaa aina kun pääsee näkemään teatterialan opiskelijoita lavalla. Jään seuraamaan tämän kuusikon urien urkenemista teatterin ihmeellisessä maailmassa mielenkiinnolla.
Esityskuvan copyright Auli Karra
bloggaajakuva Jarmo Kilpeläinen
Minua huvitti kun Kinnusen ja Salmisen oli viimeksikin nähnyt samassa näytelmässä siellä Suomenlinnassa. Oma suosikkini tästä näytelmästä oli kyllä myös se hedelmäterapia, voihan passionhedelmä. Vähän harmittaa, etten ehtinyt nähdä Toiviaista Vampyyreissa, mutta josko seuraavassa duunissa sitten!
VastaaPoistaHedelmäterapia oli klassikko!!
VastaaPoista