Teemestarin kirja / Kulttuuriosuuskunta Kaje 14.4.2016

Mestarillisen Emmi Itärannan menestyskirjaan perustuva Teemestarin Kirja sai maailman kantaesityksensä Tampereella 6.2. Valitettavasti olin liian kuumeinen  mennäkseni enskariin, ja kun esityksiä oli harvakseltaan ja oma kalenteri niin täynnä, niin oma reissuni toteutui vasta n. 2 kk myöhemmin.

Mutta hyvää kannattaa odottaa. Kulttuuriosuuskunta Kaje on tehnyt todellakin pienimuotoisen kulttuuriteon tuodessaan tämän lavalle. Jerry Mikkelinen ohjaa ja Sanna Majanlahti on sovittanut Itärannan kirjan taitavasti. Esitykset ovat Teatteri Siperian tiloissa, ja toukokuulle niitä on saatu 3 lisää. Suosittelen erittäin lämpimästi!

Tämä on oikeasti loistava esitys. Seesteinen, oivaltava, kaunis ja ajatuksia herättävä. Tarina valinnoista, välittämisestä, millaista on elämä maailmassa, missä puhdas makea vesi on kortilla. Mitä vedensäännöstely tekee ihmisille ja heidän suhteilleen. Mitä maapallollemme tapahtuu. Tässä maailmassa teemestari Mikoa (Reidar Palmgren) ylläpitää tärkeää teeseremoniaa ja on välittänyt oppinsa tyttärelleen Norialle (Sanna Majanlahti).

Perinteet ovat tärkeitä muuttuvassa maailmassa, mutta nainen teemestarina rikkoo näitä traditioita rankasti. Se ei tietenkään miellytä viranomaisia. Viranomaisia, jotka kyttäävät mahdollisia vesirikollisia. Viranomaisia, joista väistyvä komentaja majuri Bolin on myötämielinen ja suhtautuu teemestariin ja tämän tyttäreen ystävinä. Sen sijaan uusi komentaja Taro (Marko Keskitalo) on epäilevä ja tyly. Varmasti näillä teenjuojilla ei ole puhtaita jauhoja pusseissaan. Niinkuin ei olekaan. Norian äiti (Emilia Pokkinen) lähtee töiden perään toisaalle.

Norian paras ystävä on muoviseppä Sanja (Emilia Pokkinen), joka on kovin kiinnostunut entismaailman tekniikasta ja osaa korjata sen aikaisia kapistuksia. Noria auttaa ystävänsä perhettä vesipulassa, ja valitettavasti vihkii tämän salaisen lähteen salaisuuteen. Naiset löytävät vanhan retkikunnan jättämän lokikirjan hopeanvärisistä kiekoista, ja siitä alkaa kiehtova mysteerin selvittely. Mitä retkikunnalle tapahtui, ja onko lokikirjan tarina avain maailman tuhoutumiseen?

Lavastus on askeettista, mutta sopivan muinaiskansallista, lautaseinää ja poronsarvia. Näppärät kääntyvät lavastuselementit muuntuvat äkkiä muovisepän pajaksi, tai salaiseksi lähteeksi tunturin sisällä. Tomi Pellin musiikki ja muu äänimaisema on seesteinen ja kaunis. Pidin myös sopivasti orientaalihenkisestä Maiju Veijalaisen pukusuunnittelusta. Koko näyttelijäkunta tekee tavattoman hienoa työtä. Bravo koko porukka!

Oli muuten viittomakielinen esitys. Välillä katseeni harhautui kahteen tulkkiin, ja jäi ihailemaan heidän kauniita kädenliikkeitään. Jotenkin se sopi teeseremonioiden viipyilevään tunnelmaan.


Vesi on kaikista elementeistä muuttuvaisin. Niin on.

Kiitos.


Valokuvien copyright Niko Tiainen