KOM-teatterin uudessa aulateatterissa (eli käytännössä teatterin aulatilat) eli KOM-Aulassa on nyt huhtikuussa mahdollisuus nähdä mystinen Heiner Müllerin näytelmä Hamletinkone (Die Hamletmaschine). Loput esitykset ovat loppuunmyytyjä, mutta kannattaa soitella peruutuspaikkoja. Se nimittäin kannattaa. Lauri Maijala ohjaa tämän Outi Nyytäjän suomentaman... no, miksikä tätä kutsuisi? Jotain hieman erilaista teatteria mihin on ihminen tottunut. Tästä on hieman ehkä haasteellista kirjoittaakin mitään, juuri siksi. Ja koska esitys oli niin kokonaisvaltainen, ja huikea...
Yksi näyttelijä (Niko Saarela) ja yksi multi-instrumentalisti (Marzi Nyman) ja lukuisa määrä rooleja. Pohjana Shakespearen Hamlet. Sen pääpiirteiden tunteminen auttaa ehkä hieman, mutta kyllä tämä sellaisiin sfääreihin Hamletista etääntyy että. Psykedeeliset kohtaukset saavat välillä miettimään että sujauttiko joku veteeni jotain jossain vaiheessa. Saarela on hypnottinen esiintyjä. Kaikissa näissä Hamletin inkarnaatioissa mitä illan mittaan näemme.
Ja mä vaivun polvilleni Marzi Nymanin eteen. Mies soittaa esityksen aikana yhtä jos toista soitinta, ja välillä kaikkea muutakin mistä ääntä vain lähtee (astiat on aika musikaalisia myös). Lisäksi mies näyttää hävyttömän hyvältä (ja pitkältä!) korkokengissä ja mekoissa. Ja laulaakin vielä. Huh huh! Lisää tämmöistä! Lisäksi biisit olivat huikean upeita (saiskohan niitä mitenkään mistään? Jossei nyt ihan levytystä, niin jossain muodossa?). Vaikka Hamlet ei ole mikään mun suosikki-Shakespeare, niin Marzi on paras Ofelia ikinä!
Tämä on myös interaktiivinen esitys - yksi "onnekas" mies pääsee mukaan miestenvessan orgioihin, ja saa oluttakin, jee! Ja rappusilla meitä katsoo menneisyyden haamut, vai idolit, Laurence Olivierista Kaj Chydeniukseen ja Che Guevaraan. Valta, alistaminen, olemassaolon kriisi... "Minä haluan olla nainen!" huutaa Hamlet. Kuka onkaan oman elämänsä Hamlet?
Aivan mahtavat valot (kiitos Atte Pukero!) ja äänisuunnittelu (kiitos Jani Rapo!). Aulatila sopii hyvin tämänkaltaisen teatterin esittämiseen. Jos kohta ehkä ihan joka (reuna)paikalta näkyvyys ei ole niin hyvä. Ja vessassa pitää käydä naapuriravintolan puolella. Mutta pikkujuttuja.
Tämä oli muuten toinen esitys missä katsojille tarjottiin popkornia tänä keväänä (Play Rape oli se toinen) - "liha löytää lihan".
Ja hei, se ennakkotieto että tätä olisi "mahdoton" esittää (kuten Ylekin uutisoi) ei pidä lainkaan paikkaansa. Esityshän oli mitä mahdollisin. Yksi tämän vuoden parhaita.
Lämmin kiitos koko työryhmä mykistävästä kokemuksesta!
Kuvien copyright Noora Geagea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti