The Judas Kissin ensi-ilta West Endissä

David Haren hieno näytelmä The Judas Kiss, minkä näin lokakuussa Hampstead Theatressa, sai nyt 9.1. ensi-iltansa (tosin press night on vasta 17.1. eli torstaina) Lontoon West Endillä, Duke of York Theatressa.  Ja sen myötä uudet kotisivutkin. Samalla myös lippujen hinnat vähintäänkin kaksinkertaistui...

Kuvan perusteella puvustuskin on uudelleen tehty. Saas nähdä onko muita oleellisia uudistuksia. Olen menossa maaliskuussa katsomaan tätä uudelleen :-)

Vadelmavenepakolainen / Tampereen Teatteri 5.1.2013

Mää sen vaan sanon, että ihan sama mikä näytelmä: jos siihen päästetään mukaan Risto Korhonen, vaikka miten pikkiriikkisessä roolissa, niin show'n se varastaa. Näin on käynyt kaikissa! Se oli loistava TT:n Paavo 1,5:ssä punkkariteininä minkä miespari vahingossa adoptoi, ihan huikea TT:n Klassikot Lavalla-leffarooleissa, hysteerinen Pyynikin Kesäteatterin Kuuma Kesä 85:ssä Rennie “Salvequick” Johnsonin roolissa, Hiiriä ja Ihmisiä, Popcorn... onhan tuota tullut nähtyä viime vuosina, lähinnä Tampereen Teatterin lavalla. 

 Tässä Risto Korhonen (oikealla) häävieraana

Ja nyt taas. Tampereen Teatterin Vadelmavenepakolaisessa Korhonen on sivurooleissa, niitä tosin piisaa 15 kpl. Silti joka kerta kun miehen pärstä vilahtaa lavalla, niin show'n keskipiste siirtyy sinne. Pääosan esittäjä Miska Kaukonen jää ihan tämän menninkäisen näköisen ja kokoisen tyypin varjoon (vaikka onkin lavalla melkein koko näytelmän ajan).

Mutta nähdä Korhonen thaimaalaisena temppelitanssijattarena, suomalaisena baarien miehenä, joulutonttuna, kissana, poikavauva Olofina, kokkikerhon Stickanina, psykiatrina, tappajavankina, Lasse Pöystinä ja noin kuudessa muussa roolissa - tämä onnistuu Vadelmavenepakolaisessa koko kevään ajan! Itse kävin esityksessä loppiaisen kunniaksi 5.1., ja tätä ennen syömässä (taas ) tosi hyvässä 2h + k ravintolassa.

Oikein hauska näytelmä, ja avautuu hyvin vaikkei Miika Nousiaisen kirjaa olekaan lukenut. Mikko Virtanen haluaa olla ruotsalainen ja tekee kaikkensa tämän unelman eteen. Mikko Saastamoisen lavastus oli tosi nerokas, taustalla ollut Ruotsin lippu saatiin valoilla ja ristikkomaisella seinällä, ja ruotsi-aiheiset kuvitukset kokonaisuutena on ihanat. Ville Majamaa on myöskin erinomaisen hyvä lukuisissa rooleissaan. Tämä iso mies - pikkumies kaksikko (Majamaa & Korhonen) on kyllä näytelmän valopilkkuja, vaikkei se muutenkaan mikään heikko esitys ole.

Twitter-kaverini Laura kävi katsomassa ensi-illassa, lukematta kirjaa, ja Lauran mietteitä voi lukea blogistaan.

Kuvien copyright Harri Hinkka/Tampereen Teatteri.

Tampereen Teatterin Hamlet

Hamlet tulee kohisten (ensi-ilta 23.2.) ja vaikka mulla on liput vasta huhtikuun lopulle, niin odotan kyllä kovasti...

Juliste/promokuva on aika väkevä, ja loput roolituksetkin julkistettiin tänään. Mä sain ihan oman viestin Tampereen Teatterilta (kun kyselin asiaa joskus tovi sitten - ja ne sitä paitsi seuraa mua Twitterissä).

En tiedä miten maltan odottaa että nään Arttu Ratisen ja Risto Korhosen samassa näytelmässä... (oottakaas kun saan näytelmäarviot naputeltua viime viikon Tampereen Teatterin esityksistä!!).

Tomi Alatalo - Hamlet
Turkka Mastomäki - Claudius
Mari Turunen - Gertrud
Heikki Kinnunen - Polonius/haudankaivaja
Eeva Hakulinen - Ofelia
Arttu Ratinen - Laertes
Jukka Leisti - Kuningasnäyttelijä
Tuija Ernamo - Kuningasnäyttelijä/haudankaivaja
Mikko Hänninen - Hamletin isän haamu
Ilpo Hakala - Voltimand
Kai Bäckström - Gyldernstern
Risto Korhonen - Rosencrantz
Kake Aunesneva - Horatio
Markku Thure - Marcellus/näyttelijä
Matti Hakulinen - Rinaldo/näyttelijä
Pete Koskinen - Bernardo/näyttelijä

Kuin Ensimmäistä Päivää / Tampereen Teatteri 3.1.2013

Vuoden ensimmäinen teatteriesitys oli Tampereen Teatterissa 3.1. Mikä siinäkin mahtaa olla, että nämä menee jotenkin kausittain, nyt tänä keväänä TT:ssä menee tosi paljon kiinnostavia juttuja, ja pari viime vuotta on menty suunnilleen 1-2 esitystä/vuosi tahdilla? Siis tarkoitan nyt sellaisia näytelmiä mitä itse olen käynyt katsomassa.

Tämänkin näytelmän katsominen valikoitui oikeastaan näyttelijöiden mukaan. Ja sanotaan ihan suoraan, siksi kun siinä on Arttu Ratinen. Anna Krogeruksen kirjoittama Kuin Ensimmäistä Päivää on kyllä aiheiltaan varsin tätä päivää. Pohtiva, hauska ja vakavahenkinenkin draamakomedia suomalaisen vanhustenhoidon ja sosiaaliturvan nykytilanteesta. Mukaan hieman maahanmuuttopolitiikkaa ja muuta yhteiskuntakriittisuutta.

Pääroolissa vanhainkodin alistuvana ja kilttinä hoitajana Ritvana Marjut Sariola. Arttu Ratisen sivari-Kaide on aika pienessä roolissa, mutta silti ihastuttava. Vanhainkodin asukkaista isoimmassa roolissa Eila Roine, joka oli hauska karjalaismummo Taimi. Pienessä sivuroolissa vilahtaa myös mainio Esa Latva-Äijö, Ritvan kehitysvammaisena aikamiespoikana.

Ja illan kohokohtana oli päästä sanomaan ihan henkilökohtainen kiitos Artulle kun käveltiin yhtä matkaa teatterilta Keskustorille päin!!

Kuvan copyright Harri Hinkka/Tampereen Teatteri

uusi Macbeth juliste

En olekaan muistanut varmaan vielä laittaa, Lontoossa kohtapuoleen ensi-iltansa saavan Macbethin julistetta. Ollaan Minnan kanssa menossa 9.3. katsomaan. Rooleissa James McAvoy Macbeth ja Claire Foy Lady Macbeth!

2012 vuosikooste teatterista

No jos kävin 2011 vuonna paljon teatterissa, niin 2012 oli sitten kertarysäyksellä aktiivisempi vuosi silläkin saralla!

Vai mitä sanotte tästä:

5.1. Sorin Sirkus joulushow 2011 Nurja
11.1. Vuonna 85 remix gtp / Tampereen Työväen Teatteri, Tampere
14.1. Dance of the Vampires / Seinäjoen Kaupunginteatteri, Seinäjoki
19.1. Ota Syliin / Tampereen Työväen Teatteri, Tampere
20.1. Anna-Liisa / Tampereen Työväen Teatteri, Tampere

3.2. Godota Odottaessa / Kansallisteatteri, Helsinki

7.3. Less Than Kind / Theatre Royal Windsor, Windsor
8.3. Recruiting Officer / Donmar Theatre, London
8.3. Being Shakespeare / Trafalgar Studios, London
18.3. Viisi Vekkulia / Nokian Työväen Teatteri, Nokia
28.3. Teekkarispeksi '12 Olipa Kerran / Pakkahuone, Tampere
29.3. Hiiriä ja Ihmisiä / Tampereen Teatteri, Tampere
31.3. Pikku Vampyyri / Lahden Kaupunginteatteri, Lahti

4.4. Sudenmorsian / Tampereen Työväen Teatteri, Tampere
8.4. Jesus Christ Superstar / The Göta Lejon, Tukholma

12.6. South Downs & The Browning Version / Harold Pinter Theatre, London
13.6. After the Dance / National Theatre Archive, London
13.6. Frankenstein / National Theatre Archive, London
14.6. Henry V / The Globe Theatre, London
14.6. Frankenstein / Odeon Cinema (NT Live)

11.7. Mustalaisleiri Muuttaa Taivaaseen / Nokian kesäteatteri, Nokia
14.7. Housut Pois! / Samppalinnan kesäteatteri, Turku
19.7. Kuuma Kesä 85 / Pyynikin kesäteatteri, Tampere
25.7. The Boy Friend / Ypäjän Musiikkiteatteri, Ypäjä

1.8. Lainahöyhenissä / Komediateatteri, Tampere
2.8. Kuuma Kesä 85 / Pyynikin kesäteatteri, Tampere
7.8. Homo! / Tampereen teatterikesä, Tampere (Kansallisteatteri)
8.8. Sakespearen Kootut Theokset / Hämeenlinnan kesäteatteri
13.8. The Curious Incident of the Dog in the Night-time / National Theatre, London
14.8. The Doctor's Dilemma / National Theatre, London
15.8. Henry V / The Globe Theatre, London
20.8. Frankenstein / Plevna, Tampere (NT Live)
22.8. Jesus Christ Superstar (concert) / Lahden kaupunginteatteri, Lahti
27.8. Frankenstein / Plevna, Tampere (NT Live)

6.9. Trainspotting / Linnateatteri, Turku
17.9. The Curious Incident of the Dog in the Night-time / Plevna, Tampere (NT Live)

10.10. Our Boys / Duchess Theatre, London
10.10. The Last of The Haussmans / National Theatre, London
11.10. Twelfth Night / The Globe Theatre, London
12.10. The Judas Kiss / Hampstead Theatre, London
18.10. Jesus Christ Superstar / The Göta Lejon, Tukholma
29.10. He Eivät Asu Enää Täällä / Kansallisteatteri, Helsinki

2.11. Klassikot Lavalla / kulttuuriravintola Kivi, Tampereen Teatteri, Tampere
10.11. The Hound of the Baskervilles / Queen's Theatre, Hornchurch, London
10.11. The Effect / National Theatre, London
12.11. 55 Days / Hampstead Theatre, London
13.11. Scenes From An Execution / National Theatre, London
21.11. Lento / Tampereen Työväen Teatteri, Tampere
30.11. Hair / Lahden Kaupunginteatteri, Lahti

1.12. Sudenmorsian / Tampereen Työväen Teatteri, Tampere
1.12. Vuonna 85 remix gtp / Tampereen Työväen Teatteri, Tampere
14.12. Sorin Sirkus joulushow 2012 Kujalla
16.12. Jesus Christ Superstar / The Göta Lejon, Tukholma
28.12. Hamlet / Helsingin Kaupunginteatteri, Helsinki

Se tekee siis yhteensä 55 esitystä. Aika monta ja vähän päälle...

Okei, osan näin useamman kerran, eli Frankenstein neljä kertaa (kaksi kumpanakin versiona, tosin NT Livenä), Jesus Christ Superstarin kolmasti, Henry V kahdesti, Sudenmorsian kahdesti, Vuonna 85 kahdesti (ja aiempina vuosina n. 4-5 kertaa), Kuuma Kesä 85 x 2, Curious Incident x 2 (toinen NT Live, toinen teatterissa).

Enenevässä määrin näemmä mun teatterissakäynnit suuntautuu ulkomaille. Tällä kertaa kolmesti Tukholmassa (okei, kyseessä sama näytelmä), ja peräti 20 Briteissä! Lisäksi muilla paikkakunnilla oli 13 näytelmää ja loput Tampereella. Elokuu kiireisin, 10 näytelmää ja toukokuu oli hiljaisin, koska silloin ei ollut ainuttakaan!

Suosituin teatteri oli National Theatre Lontoossa, siellä näin peräti 7 esitystä (jos NT arkiston laskee mukaan). Suomalaisista Tampereen Työväen Teatteri, myös 7 esityksellä (joista yksi oli Kansallisteatterin Homo! Teatterikesässä).

Vuonna 2013 näytelmiä on luvassa myös aikalailla, huhtikuun loppuun asti on nyt varattu/ostettu liput 26 esitykseen... Ja siihen tulee varmaan vielä muutama lisäys, ainakin toivon mukaan NT:n Othello, kunhan ilmoittaisivat esityspäivät.

Osa on uusintaa tältä vuodelta, esim. The Judas Kiss Lontoossa (vaihtaa teatteria), The Curious Incident Lontoossa (vaihtaa teatteria), Jesus Christ Superstar Tukholmassa, ja sitten Kansallisteatterin Frankensteiniin on liput kolmeen esitykseen. Ja meinasin käydä katsomassa myös Tampereen Teatterin Klassikot Lavalla uudelleen. Pelkästään tammikuussa on 8 näytelmää!

Hamlet / Helsingin kaupunginteatteri 28.12.2012

Nykyään taitaa aika monella suomalaisellakin teatterilla olla tapana julkaista traileri tulevasta esityksestä. Yllä Helsingin Kaupunginteatterin Hamlet-traileri.

Eilen tuli esitys nähtyä, ja olihan se. Moderni. En oikein vieläkään osaa sanoa pidinkö siitä ja minkä verran. Paikat olivat erinomaiset, 7. rivin keskellä. En ole pitkään aikaan käynyt Helsingin kaupunginteatterissa, enkä muistanut miten isot jalkatilat siellä onkaan. Lavastus oli niukkaa, taustalla varastorakennus/kerrostalon profiili ja autotalli, vessat ja ruumishuoneen kylmälokerot. Erinomaisesti soittava bändi (Tommi Lindell, Yrjänä Sauros, Petrus Kähkönen) oli sijoitettu ruumishuoneen katolle.

Muutoin oli parivuode, siirrettävä baaritiski, siirrettävä ruokapöytä ja irtotuoleja. Puvustuksessakaan ei ollut häivettäkään Shakespearesta: nahkatakkia, poplaria, farkkuja, sellaisia tavallisia nykyajan vaatteita. Hamletin äidillä sentään oli punaiset kengät melkein kokoajan, ja lopussa muutenkin punaista. Mutta värit olivat aika vaisuja, ainoana valopilkkuna nuo punaiset asusteet.

Suurin pettymyksen aihe oli kieli. Veijo Meren suomennos on vaan kadottanut kaiken Shakespearen lyyrisyyden, kauneuden ja riimitykset. En nyt tarkoita että pitäisi olla Paavo Cajanderin aikaisia käännöksiä, mutta esim. Lauri Siparin on toimineet musta oikein hyvin.

Tätä Hamletin kieltä ja Shakespearen suomennoksia yleisestikin pohtiessani tänään, löysin netistä kiinnostavan Jaana Kristensenin Tampereen yliopistolla 1995 julkaistun sivulaudaturtyön Hamletin viidestä suomennoksesta. 

Hamletin teksti on vuoroin proosaa, vuoroin silosäettä. Silosäe (blank verse) on viisipolvinen jambi eli viidestä kaksitavuisesta, nousevasta runojalasta koostuva mitta. Mitta perustuu tavujen painoon, ei laajuuteen. Shakespeare kirjoitti silosäkeitä melko vapaasti eli hän rikkoi mittaa. Näin hän vältti yksitoikkoisuuden ja sai silosäkeen palvelemaan tarkoituksiaan. Shakespearen silosäe on pääsääntöisesti riimitöntä; riimillisiä säepareja esiintyy vuorosanojen tai erityisesti kohtauksen lopussa. Soneteissa Shakespeare käyttää riimiä samalla tavoin päättämään kokonaisuuden. Riimillä on tosin saattanut olla myös hyvin käytännöllinen merkitys: se on ilmaissut kohtauksen päättymisen näyttämöapulaisille tai lavan ulkopuolella oleville näyttelijöille.

Näytelmien kieli oli Shakespearen aikaan enimmäkseen runomuotoista. Myös Shakespearen varhemmissa näytelmissä silosäe hallitsee, proosan osuus lisääntyy myöhemmin. Proosan ja silosäkeen vaihtelulla on näytelmässä sisällöllinen merkitys: mittaan kirjoitettu teksti on vakavampaa ja intensiivisempää, proosan sävy on tuttavallisempi. Hamlet puhuu hulluuskohtauksissaan proosaa, samoin usein Poloniukselle, kun taas Horation ja Hamletin keskustelut ovat lähes yksinomaan mittaan kirjoitettuja. Palvelijoiden ja rahvaan vuorosanat ovat aina proosamuotoisia.

Mä jäin tota sit enemmänkin lukemaan ja surffailin netistä lisätietoja eri Shakespearen suomennoksista. Siksi tämän päivityksen rustaaminen kesti monta tuntia :-)

 

Niin siis, takaisin näytelmään. Jos sitten vaikka sananen näyttelijöistä. Ihan kelpo esityksiä kaikilla, ei siinä mitään. Jouko Klemettilä Osricin roolissa oli hyvä, varsinkin loppupuolella ollut kohtaus :-) Tosin on hieman haikeaa nähdä ennen niin sutjakka mies keski-ikäistyneenä. Okei, Teatteri Pienen Suomen Kellopeli appelsiinista on kohta aikaa 22 vuotta, mutta silti :-) Se on se rooli mikä mulle oli SE Klemettilän rooli.

HS kirjoitti Klemettilästä silloin näin:

Ja se, että tämä kaikki myös toteutuu Jouko Klemettilän näyttelijäntyössä, on miltei uskomatonta. Nuori mies on todellakin imenyt sisäänsä ja muuntanut ilmaisuksi, charmiksi, valo- ja vetovoimaksi Burgessin teoksen keskeiset teesit. 

Hänen Alexinsa on älykäs, sivistynyt, täynnä nuoruuden hurmaa ja - täynnä pahuuden sysimustaa energiaa. Hän kohtaa saaliinsa hymyillen kuin koulupoika ja jo kohta uhri makaa maassa päänahka auki viillettynä. Se on Alexin elämää. Se on Pienen Suomen esityksen ydintä. 

Klemettilä osaa tehdä kaiken oikein, uskottavasti, vaikeaa tekstiä mestarillisesti halliten ja siis ilmeisesti sitä oikein ajatellen. 

Yksi suomalainen suosikkinäyttelijäni eli Esko Salminen kuningas Claudiuksena on ihan mukiinmenevä, mutta ei kuitenkaan mitenkään superihmeellinen. Mä rupesin yöllä kotiin palattuani oikein katsomaan missä kaikissa rooleissa mä olen sitä viime aikoina nähnyt, ja on niitä aika paljon. Periaatteessa käyn katsomassa kaiken missä herra esiintyy. Ofelian esittäjä Anna-Maija Tuokko oli raikas ja myös hyvä laulaja. Tiia Louste Hamletin äitinä oli kuivakka ja vähän väritön, niistä punaisista kengistä huolimatta. Sen sijaan Asko Sarkola oli musta hyvä Polonius, hieman liian asiallinen ja nariseva tosin.  

Kari Mattila alati virnuilevana Horationa esiintyi myös kiitettävästi, mutta se oli ehkä liian rento hetkittäin. Se palvova suhde Hamletiin tuodaan kuitenkin hyvin esille; sitäpaitsi Horatio tuntee Hamletin parhaiten ja tukee tätä kaikissa päätöksissä. Mitään moitittavaa en löydä myöskään Tommi Rantamäen Laerteksesta, Valtteri Tuomisen Rosencranzista kuin Sami Uotilan Guildensternistäkään. Muutenkin vihjaillaan hieman Hamletin intiimimmästä suhteesta niin Horation, Laerteksen kuin oliko se nyt Guildensternin vai Rosencranzin kanssa. Mitään omatunnontuskia ei Hamletilla näiden listimisessä kuitenkaan ole.

Gonzagon murhan tanssikohtaus on tosi hieno, mustiin pukeutuneet tanssijat ja valoilla toteutettu systeemi.

Jätin parhaan tietenkin viimeiseksi. Ehdottomasti Suomen teatterinäyttelijöiden kirkkaimpiin tähtiin kuuluva Eero Aho ei pettänyt taaskaan (ja pakko tunnustaa etten ole vieläkään tainnut nähdä yhtään Ahon tähdittämää leffaa tai tv-sarjaa, kun kotimaisia sellaisia katson niin huonosti. Siksi tuo teatterinäyttelijä-termi.). Kyllä tämä esitys lepää Ahon sutjakoilla harteilla. Mies on hauska, salskea ja notkea - tämä Hamlet kun kiipeilee ja loikkii ja koikkelehtii myös. Poloniuksen mattoon käärittyä ruumista pitkin raahatessaan ja Oidipus-näytelmää katsoessaan Aho oli erityisen viihdyttävä. Vaikka se rento kielenkäyttö hetkittäin hämää - ei sillä etteikö Shakespearen näyttelijät kiroilisi - niin se sopii tähän esitykseen. Aho osaa näytellä Hamletin hulluuskohtaukset hyvällä intensiteetillä. Viime vuosina olen nähnyt suurimman osan Ahon näytelmistä, ja on kyllä todella vakuuttava, niin komedioissa kuin vakavimmissakin jutuissa. Kai mä siitä voisin puhua vaikka kuinka kauan, mutta kukaan ei jaksa varmaan lukea näitä nyt muutenkaan :-)

Aho ja Salminen sekä tietysti Shakespeare sai mut alunperin tätä katsomaan. Mietin justiinsa, että vaikka en oikein vieläkään osaa sanoa oliko tämä hyvä vaiko ei, niin haluaisin nähdä sen kyllä uudelleen. Siinä tapahtui niin paljon kaikkea. Ilmeisestikään mikään iso kassamagneetti ei ole ollut, ja olen kuullut että ihmisiä on lähteny pois kesken kaiken. Nytkin katsomossa oli reilusti tilaa, permanto oli suht täysi kyllä.

Ai niin, loppukohtaus miekkailuineen oli huikea!!

Kotimatkalla pohdin paljon suomalaisten teatterissakävijöiden suhdetta Shakespeareen ylipäätään. Varmaan suurimmalle osalle ihmisiä tulee herrasta mieleen sukkahousuihin pukeutunut hemmo joka puhuu käsittämättömän koukeroista ja vanhahtavaa kieltä pääkallo kädessä (tässäkään Hamlet-versiossa ei ollut pääkalloa muuten). Ihmiset ei jaksa mennä katsomaan sellaista (vaikkei se mikään totuus Shakespearesta olekaan).

Sitten kun tehdään modernilla otteella ja modernilla kielellä, niin ei sekään vedä katsojia. Kai se olisi hyväksyttävä, ettei meidän kulttuuriin ja perinteeseen kuulu Shakespeare. Se on teatterintekijöille varmaan kauhean kaksipiippuinen juttu: toisaalta kyseessä on näytelmäkirjallisuuden klassikot, ja toisaalta niin taiteelliset teokset etteivät ne houkuttele ns. suurta yleisöä. Kai niillä menestysmusikaalien tuotoilla sitten kustannetaan näitä "kuivia klassikkoja". Mä olen kuiteskin iloinen että niitä silti tehdään, Suomessakin. Vaikka mieluiten luen nämä alkukielellä, niin haluan teatterissa nähdä niitä myös suomeksi...

Mutta jaksaako suomalaiset käydä sankoin joukoin katsomassa Aleksis Kiveäkään? En usko, että se vetää ns. "suurta yleisöä" yhtään sen paremmin kuin Shakespearekään. Suuret massat käyvät mieluummin kesäteattereissa katsomassa hömppää tai talvisaikaan kevyitä komedioita tai musikaaleja, sellaisia varmoja hittejä. Ja mikäs siinä, pääasia että käyvät edes jossain. Kai mä olen niin outo, että Kiveä en jaksaisi mennä katsomaan, muuta kun poikkeustilanteissa, mutta Shakespearea katsoisin vaikka joka viikko. Olen mä Nummisuutarit nähnyt Ryhmäteatterin Suomenlinna-versiona, koska siinä oli Martti Suosalo :-) Ja se oli erinomainen.

Mutta summa summarum, haastava tulkinta, mutta katsomisen arvoinen!!

Kuvien copyright Helsingin Kaupunginteatteri