Poe! - Edgar Allan and the Psychobilly Ravens on kuin joku bändin nimi, ja aikamoista musiikkiteatteria lavalla nähdäänkin. Meno on villiä, nyrjähtänyttä ja kaksikielisesti Poen tekstiä tulkitsevaa. Kielenvaihdot sujuvat saumattomasti ja englanti ei kuulosta yhtään kököltä. Pisteet siitäkin.
Hengitä syvään ja kaadu pimeyteen - tätä kehoitusta pienilukuinen yleisömme noudatti.
Porukalla suunniteltu lavastus on tavattoman näppärä. Pienehkä vanerikoppi irtoseinineen. Välillä raotetaan yhtä seinänpalasta, ja näemme pieniä välähdyksiä sisällöstä. Kunnes on aika avata kaikki vanerit ja revitellä kunnolla. Pieneen tilaan mahtuu pianokin, ja paljon muuta. Mutta älkää ymmärtäkö väärin, ei esitys mikään vauhdikas revitysjuttu ole, vaan päinvastoin. Hidas, melankolisen seesteinen, lipuva, verkkainen, ja hiljalleen jännitysruuvia kiristävä.
Esityksen rakenne on episodimainen, ja siihen on saatu mahdutettua ainekset yhdeksästä eri novellista/tarinasta. Korppi ja Usherin talon tuho lienee monelle kauhuharrastajalle tuttu eri elokuvaversioista, ja Kuilu ja Heiluri myös. Mutta on niitä hieman vähemmän tuttujakin mukana, mm. Hengen puute, Annielle ja Ovaali muotokuva. Tarinoista muodostui unenomainen matka, kuin hallusinaatioiden kyllästämä visio pimeälle, tai ainakin synkälle, puolelle. Poen gotiikka hitaine sävyineen on hyvin tavoitettu.
Tykkäsin kovasti myös siitä että mukana on hyvin erilaisia esiintyjiä. Vanhempi rouva muistelee, punaisiin pitkiin hansikkaisiin sonnustautunut mies laulaa, rastatukkainen mies soittaa pianoa. Kivasti tanssillisia juttujakin mukana. Iiro Ollilan säveltämä musiikki on välillä teknomaisia sävyjä ja gootahtavaa Curea muistuttavaa, välillä taas yksinkertaista pianomelodiaa. Hienot projisoinnit (Sami Rauhala) ja valot (Sam Siltavuori) tukevat synkeänkaunista tunnelmaa hyvin. Ja Aino Simola on myös tavoittanut ajan hengen pukusuunnittelussaan. Mustat vaatteet, ripaus pitsiä ja pisteinä iin päällä punaiset hansikkaat. Niissä ei veri näy...
Laadukkaat ja monipuoliset esiintyjät täydensivät tämän hienoksi kokonaisuudeksi. Kiitos siis Juha Ekola, Noomi Forslund, Ismo Laakso, Katja Peacock ja Liisa Ruuskanen. Jokainen vaikutti panoksellaan siihen että tämä oli juuri tälläinen. Ihmisen sisimpiä luotaava ja mystinen, hieman erilainen esitys. Kiitos myös käsikirjoituksesta ja näyttämöllepanosta Näyttämö 3T:n porukka Iiro Ollila, Samuli Reunanen ja Liisa Risu!
Ihana yksityiskohta oli sekin, että katsomoon ei kutsuttu kellonsoitolla tai pirinällä, vaan ison (hautajais)kellon moukunalla. Sillä pääsee hetimmiten synkeisiin tunnelmiin!
Hienoa että Edgar Allan Poe herättelee edelleen taiteentekijöiden kiinnostusta. Muutama vuosi sitten Teatteri Telakka toteutti myös novelleihinsa perustuvan esityksen Elävien hautajaiset.
Kokonaisuutena hypnoottinen esitys, joka oli mehevä yhdistelmä goottibändin keikkaa ja tanssiteatteria. Aivan mieletön veto ja onneksi väliaika ei keskeyttänyt tunnelmaa. Kymmenen pistettä koko porukalle ja lisää tämmöistä. Esityksiä on vielä toukokuussa kolme, joten menkää katsomaan. Soisin että tätä nähtäisiin vielä senkin jälkeen jossain, vaikkapa musiikkiteatteri Kapsäkissä...
Kuvien copyright Aki Loponen.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti