Tom of Finland / Turun kaupunginteatteri, Teatterikesä 8.8.2017

Toukokuisen Teatterikesän tiedotustilaisuuden paras asia minulle henkilökohtaisesti oli Tom of Finland musikaalin paluu-uutinen. Kaksi esitystä Teatterikesässä. Mahdollisuus päästä fiilistelemään vielä kerran. Luulin jo 6.5. jättäneeni esitykselle lopulliset jäähyväiset, mutta ei sentään. Joskus aina välillä saa näitä toisia mahdollisuuksia. Kiitos siitä Teatterikesä!

 Pahvi-Kake bongattu Tampereelta, Työviksen aulasta!

Vaikka siitä viimeisestä T of F esityksestä on jo kolme kuukautta, niin mihinkään unholaan ei musikaali ole mielessäni jäänyt. Jos ei nyt ihan päivittäin, niin ainakin viikottain se on jostain päähäni putkahtanut, ja kymmeniä kertoja olen musiikkia kaivannut. Voi kun saisi musiikin äänitteenä - en varmaan enää muuta kuuntelisikaan. Eli tämän illan esitystä oli sekä kaivattu että odotettu. Vähän ehkä jännittikin. Miten esitys sopii Logomoa suuremmalle estradille eli Tampereen työväen teatterin suurelle näyttämölle? Muistavatko esiintyjät replansa ja muut kuviot? Tykkääkö Teatterikesän ehkä hieman kriittinenkin yleisö näkemästään? Selviänkö pyörtymättä onnesta?

Turhaan jännitin, sillä kaikki meni nappiin. Tuntuu että esiintyjät olisivat olleet erityisen liekeissä tänään. Suuri lava otettiin hienosti haltuun ja yleisö oli pähkinöinä pienen alkuhidastelun jälkeen. Musiikki kuulosti upealle ja kaikesta sai hyvin selvää. Mikit pätkivät/rätisivät pari pientä kertaa. Kaikki sujui kuin... no, tanssi! Laskovarjokohtauksessa varjo ei tullut valtaisan suuren katsomon yli, vaan lavan etureunasta, mutta näyttävää sekin oli, koska lava on niin suuri. En kertakaikkiaan löydä mitään muuta kuin kehumista illassa. 

Nuorena Toukona nähtiin Tuure Boelius, joka oli saanut rutkasti lisää esiintymisvarmuutta ja lauloi rennosti ja ilkikurisen ihanasti. Muutenkin porukka oli samoja vanhoja tuttuja. Tukkilaiskohtaus oli hersyvä, Olli Rahkosen tulkitsemat rokkibiisit saivat menojalan vipattamaan, Mika Kujalan En ole niitä oli tajunnan räjäyttävä kokemus, huikeat koreografiat Ai jaa -biisissä, upea Pimennetyn kaupungin tango tanssimuuveineen, kaksikko Tuukka Raitala ja Jonas Saari lukuisissa huikeissa rooleissaan, Panen paperilla - elävät (piirros)patsaat, laskuvarjokohtaus, Jesus my ass!, Kreivin ja Mekaanikon kohtaaminen, Anna Victoria Erikssonin ääni, Kake ja moottoripyörä, Nylundin Jukan ja Olli Rahkosen duetot... sellasia parhaista parhaimpia kohtia oli kymmeniä ja kymmeniä. Ja sitten on aina se taidenäyttelyn mummo!!! Paras!

Olenko muistanut jo mainita että Olli Rahkonen on niiiiiiiiiiiiin loistava että oksat pois. Pekka Strang tekee myös hienon henkilökuvan Touko Laaksosesta taannoisessa Dome Karukosken Tom of Finland elokuvassa. Mutta Rahkosessa on vaan jotain mitä ei kenessäkään. Mulle teatteri on se elokuvaa läheisempi taidemuoto, joten ehkä siksi näyttämöllä tapahtuva roolityön haltuunotto on se juttu. Rahkosen Touko/Tom tulee iholle ja tunkeutuu läpi. En tiedä mihin asti, mutta ainakin sydämeen.

Biisit saivat itkemään, nauramaan, pakahtumaan. Ihmiset ympärilläni tuntuivat myös nauttivan, ainakin naurusta ja väliaplodeista päätellen. Lopussa taputuksista ja huutomyrskystä ei meinannut tulla loppua millään. Aika moni katsomossa osoitti suosiotaan myös seisten. Mä en olisi halunnut esityksen loppuvan ikinä koskaan. Lopulta vaan oli pakko kuivata silmät ja suunnata kotiin.

Hyvä esitys on hyvä esitys. Se kestää aikaa. Jää nähtäväksi miten tämä toimii myöhemmissä versioissa; eri paikoissa ja eri porukoilla esitettynä. Koska tämä sakki on vaan maagisen hyvä, ja kaikki pelaa niin saumattomasti yhteen - Tuomas Lampisen puvut, Jani Uljaan lavastus, Jarmo Eskon valot, Sanna Malkavaaran projisoinnit ja Reija Wäreen ohjaus ja koreografiat. Jussi Vahvaselän ja Jori Sjöroosin loistava musiikki ja Tuomas Parkkisen huikea käsikirjoitus pysyvät toki jatkossakin (pääasiallisesti) samoina, mutta juuri tämä uniikki tiimi teki tästä Tom of Finland musikaalin produktiosta niin huikean. Mikään porukka ei tule yltämään samalle tasolle. 

Turun kaupunginteatteri saisi vetää tätä vaikka pari kertaa kuussa seuraavat 25 vuotta ja tulisin katsomaan joka kerta. Harmittaa vallan vietävästi ettei ollut rahkeita keväällä nähdä sen enempää kuin viidesti. Olisi pitänyt priorisoida ja käydä enemmän. Kirjoitukseni ensi-illasta viime tammikuulta kertoo kaiken olennaisen, ja allekirjoitan sen yhä 100%. 

Keskiviikkona 9.8.2017 klo 13 on viimeinen mahdollisuus nähdä Tom of Finland musikaali tässä ilmenemismuodossaan. Jos se on näkemättä, niin tee itsellesi palvelus ja mene katsomaan; mikäli lippuja on vielä jäljellä (on niitä vielä vähän). Ei tarvitse sitten katua myöhemmin että miksi en nähnyt... 

Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Kuvien copyright Otto-Viille Väätäinen, kiitoskuvat omia.