Jotenkin tykkään kun näytelmässä tehdään tai esitetään näytelmää. Tässä näemme vanhemman näyttelijädiivan Kyllikin (Seija Pitkänen), joka palaa kahdeksi vuodeksi venyneen (sairas)poissaolon jälkeen teatterille, harjoittelemaan Casanova-näytelmää. Syytteet seksuaalisesta ahdistelusta luovat edelleen jännitteitä "tekniikan poikien" ja Kyllikin välille. Narikkatyöntekijä Antero (Miko Kivinen) toimii oman toimen ohessa ohjaajajana ja näyttelijänä, kamppaillen oman häilyvän identiteettinsä kanssa, monenlaisissa asuissa, Aataminkin. Jälkimmäistä nähdään kieltämättä jo hieman yliannostuksen verran. Kyllikin aviomies Jukka (Annukka Blomberg) on taas munaton, hajuton ja väritön ja mauton. Tapettiin sulautuva mies ei saa sanottua tai tehtyä oikein mitään, ainakaan oikein.
Kotona ei asiat suju, selkää vihloo ja teatterissa asiat vasta mutkistuvatkin. Tekniikan poikien (Aki Pirskanen ja Jussi Konttinen) lisäksi siellä pyörii työharjoittelija Maaria (Meri-Maija Näykki), jolla on tarjolla monenlaista naamiota, sekä Ari (Antti Lahti), jolla on koreografina ja tanssijana syvällisempikin vaikutus Kyllikkiin.
Musiikkiakin kuullaan, mutta ei kauheasti, koska muuten Kyllikiltä lähtee mopo käsistä ja himot valloilleen. Himot ovat jyllänneet vuosien aikana muutenkin; maine naispuolisena Casanovana ei ole tuulesta temmattu.
Koko näyttelijäsakki on tolkuttoman hyviä. Seija Pitkänen tekee Kyllikistä aika rasittavan ja pirskahtelevan ämmän, mutta toisaalta hyvin samaistuttavan ja traagisenkin hahmon. Annukka Blombergin Jukka on jotenkin kaikessa lakonisuudessaan liikuttava ja säälittäväkin. Upeaa näyttelijätyötä kummaltakin! Miko Kivinen suorastaan säkenöi, niin mekossa kuin munasillaankin. Meri-Maija Näykki on aina kevätpuron raikas, ja oli ilo nähdä hänet taas lavalla. Antti Lahden kukasta kukkaan liitelevä koreografi ei mahda itselleen mitään; naisiin lankeaminen kun käy niin helposti.
Näytelmän edetessä myös esityksessä harjoiteltu Casanova etenee, muuttuu, kasvaa ja tarjoaa lukuisia nauruuntukehtumisia katsomossa. En muista milloin olen nauranut näin paljon missään. Kai tämä sitten on tragikomedia. Kun Antero liihottaa isossa koiran pehmolelua muistuttavassa ja kimaltavin strassein koristellussa tekopeniksessään pitkin lavaa seitsentahtista italiatempoa tavoitellen. Kun uuninluukkua ei saada auki kovista yrityksistä huolimatta. Miiminen rahapussi ja rituaaliyhdyntä. Ruotsalaiset Commedia dell'arte-nuket naurettavine nimineen (Knulliga Granne, Knussliga Granne, Finnjävel jne). Markiisi de Volvo joka haluaa mennä taikauuniin. Hautajaismusiikkikuuntelusessio miesten vanhassa pukkarissa. Agnethan surulliset muistojuhlat.
Mietin tämän nähtyäni vanhenemiseen liittyviä kysymyksiä; kuka saa tuntea himoa ja halua, ja kuka ei. Kyllikki haluaa elää ja kokea, tuntea intohimon aallot, eikä olla vain miehensä seksiorja. Tosin Kyllikin ja Jukan seksikohtaus on kaikessa karuudessaan ja kömpelyydessään ehkä noloin lavalla nähty akti ikinä. En oikein tiedä ketä tässä pitäisi sääliä. Onneksi esitys on niin hulvaton ja hersyvä että se huumori auttaa kipeisiinkin asioihin. "Nyt ulos sieltä pussista, nyt nussitaan" ja "oisitko ottanu miestenlehden?".
Teatterikesän kotimaisissa vierailuissa on ihanaa kun näkee lavalla monesti itselleen uusia näyttelijöitä, joihin tykästyy kertalaakista. Miinuspuolena on se, että monet näistä työskentelevät toisella puolella Suomea olevissa teattereissa, minne on normaalisti hankalaa tai kallista matkustaa. Mutta mitäpä sitä ei tekisi tämän harrastuksen vuoksi.
Tampereen teatterin Frenckell on sopivan intiimi tila ja sitä hyödynnettiin erinomaisesti. Porukkaa tuli ja meni niin katsomon etureunassa olevasta ulko-ovesta kuin mutkitellen katsomoa halkaisevaa keskikäytävääkin pitkin. Erkki Saarainen on tehnyt toimivan ja simppelin lavastuksen ja Mirkka Nyrhinen suunnitellut puvut. Varsinkin Casanovan rooliasut ja seksijumala-Anteron valkeat hörhelöt ovat upeita.
Mutta kolme tuntia ja vartti on aika pitkä aika näytelmälle, ehkä tästäkin olisi voinut nyt edes sen vartin verran tiivistää pois. Mutta mistä; se onkin hyvä kysymys. Kokonaisuus oli toimiva eikä missään vaiheessa tullut tylsiä hetkiä.
Kuvien copyright Sami Tirkkonen.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti