Sen verran ison vaikutuksen syyskuussa nähty Oopperan Kummitus taisi
tehdä, että kun ilmoitettiin sen jatkavan ohjelmistossa vielä kevätkaudenkin,
niin halusin nähdä uudelleen. Nyt sillä ns. paremmalla (no, minun mielestäni
ainakin) miehityksellä. Olin onneksi liikkeellä hyvissä ajoin, eli heti kun
kevään liput tulivat myyntiin. Koska ne myivät loppuun tosi nopsaan. Seuraksi
halusi lähteä Minna, joka ei ollut koskaan käynyt oopperatalossa.
Nyt nähtyäni tämän about puoli vuotta ekan kerran jälkeen, niin
olihan se taas elämys. Samat jutut tekivät nytkin vaikutuksen eli kattokruunun
putoaminen, liikkuvat portaikot ja upeasti valaistu metallikorsetti. Ja tällä
kertaa kumpikin miespääosan laulaja salpasi hengen. Mä olen aina tykännyt Ville
Rusasesta, voisi kai sanoa hänen olevan yksi suomalaisista
suosikkioopperalaulajista. Ja Rusanen Phantomin roolissa, voi jestas. Niin
kaunista laulua että maallikkokin herkistyi. Ja upeaa näyttelemistä myös.
Huokailin itsekseni toisen parven eturivissä (mainiot paikat muuten) ja olisin
jaksanut kuunnella vaikka pelkkää Rusasta koko illan.
Mitenkään huonommaksi ei
jäänyt myös Tero Harjunniemi Raoulina. Karismaa tällä miehellä on vaikka muille
jakaa. Tämän Raoulin minäkin voisin valita! Paitsi silti valitsisin Phantomin
:-) Koska pahikset on aina kiinnostavampia kun kiltit ja kunnolliset hyvikset.
Ja kun tämä Raoul on niin puhdasotsainen ja hyvä, että vähän jo tulee huono olo. Mutta kun se laulaa NIIN hyvin. Voisko
nää kaksi miestä tehdä yhdessä vaikka jonkun konserttikiertueen? Huoh.
Jos viimeksi siis jäi nämä kaksi miesroolia hieman Christinen (Hanna-Liina Võsa) varjoon, niin nyt kyllä täytyy sanoa että kävin hieman päinvastoin! Hyvin Võsa lauloi nytkin, vallan erinomaisesti, mutta... herrat veivät nyt pidemmän korren.
Siitä toisen parven eturivistä sai taas ihan eri perspektiivin näyttämölle ja sen tapahtumiin. Oli mulla kiikaritkin mukana, ja katselin pari kertaa lähikuvia, mm. miltä se Phantom näytti maskinsa alla (hienosti maskeerattu muuten). Mutta esim. kattokruunun liikkumista oli hyvä katsella vähän ylempää/kauempaa.
Siitä toisen parven eturivistä sai taas ihan eri perspektiivin näyttämölle ja sen tapahtumiin. Oli mulla kiikaritkin mukana, ja katselin pari kertaa lähikuvia, mm. miltä se Phantom näytti maskinsa alla (hienosti maskeerattu muuten). Mutta esim. kattokruunun liikkumista oli hyvä katsella vähän ylempää/kauempaa.
Toinen on ensikertalainen Oopperatalossa!
Summa summarum, hieno oli Oopperan Kummitus uudelleenkin. Nyt jäi
musiikki soimaan päähän ja siellä se soi muutaman päivän. Edesautoin tätä kyllä
hieman kuuntelemalla Spotifystä musikaalin levytystä. Pitäisiköhän tämä käydä
katsastamassa Lontoossakin joskus?
Kuvin copyright Stefan Bremer
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti