Oopperan kummitus / Kansallisooppera 31.3.2016

Sen verran ison vaikutuksen syyskuussa nähty Oopperan Kummitus taisi tehdä, että kun ilmoitettiin sen jatkavan ohjelmistossa vielä kevätkaudenkin, niin halusin nähdä uudelleen. Nyt sillä ns. paremmalla (no, minun mielestäni ainakin) miehityksellä. Olin onneksi liikkeellä hyvissä ajoin, eli heti kun kevään liput tulivat myyntiin. Koska ne myivät loppuun tosi nopsaan. Seuraksi halusi lähteä Minna, joka ei ollut koskaan käynyt oopperatalossa.

Nyt nähtyäni tämän about puoli vuotta ekan kerran jälkeen, niin olihan se taas elämys. Samat jutut tekivät nytkin vaikutuksen eli kattokruunun putoaminen, liikkuvat portaikot ja upeasti valaistu metallikorsetti. Ja tällä kertaa kumpikin miespääosan laulaja salpasi hengen. Mä olen aina tykännyt Ville Rusasesta, voisi kai sanoa hänen olevan yksi suomalaisista suosikkioopperalaulajista. Ja Rusanen Phantomin roolissa, voi jestas. Niin kaunista laulua että maallikkokin herkistyi. Ja upeaa näyttelemistä myös. Huokailin itsekseni toisen parven eturivissä (mainiot paikat muuten) ja olisin jaksanut kuunnella vaikka pelkkää Rusasta koko illan. 

Mitenkään huonommaksi ei jäänyt myös Tero Harjunniemi Raoulina. Karismaa tällä miehellä on vaikka muille jakaa. Tämän Raoulin minäkin voisin valita! Paitsi silti valitsisin Phantomin :-) Koska pahikset on aina kiinnostavampia kun kiltit ja kunnolliset hyvikset. Ja kun tämä Raoul on niin puhdasotsainen ja hyvä, että vähän jo tulee huono olo. Mutta kun se laulaa NIIN hyvin. Voisko nää kaksi miestä tehdä yhdessä vaikka jonkun konserttikiertueen? Huoh.

Jos viimeksi siis jäi nämä kaksi miesroolia hieman Christinen (Hanna-Liina Võsa) varjoon, niin nyt kyllä täytyy sanoa että kävin hieman päinvastoin! Hyvin Võsa lauloi nytkin, vallan erinomaisesti, mutta... herrat veivät nyt pidemmän korren.

Siitä toisen parven eturivistä sai taas ihan eri perspektiivin näyttämölle ja sen tapahtumiin. Oli mulla kiikaritkin mukana, ja katselin pari kertaa lähikuvia, mm. miltä se Phantom näytti maskinsa alla (hienosti maskeerattu muuten). Mutta esim. kattokruunun liikkumista oli hyvä katsella vähän ylempää/kauempaa.

Toinen on ensikertalainen Oopperatalossa!

Summa summarum, hieno oli Oopperan Kummitus uudelleenkin. Nyt jäi musiikki soimaan päähän ja siellä se soi muutaman päivän. Edesautoin tätä kyllä hieman kuuntelemalla Spotifystä musikaalin levytystä. Pitäisiköhän tämä käydä katsastamassa Lontoossakin joskus?

Kuvin copyright Stefan Bremer

Teatteriblogistien pikkujoulut 4.12.2014

Vietimme aivan mahtavaa iltaa eilen Tampereen Teatterin Kulttuuriravintola Kivessä. Paikalla oli 3 pirkanmaalaista, 1 turkulainen ja 2 hämeenlinnalaista teatterin suurkuluttajaa. Sekä meidän emäntämme Sanna TT:ltä. Juhlasuunnittelu alkoi Twitteristä, kun  kimpassa ideoitiin osallistumisesta Tero Harjunniemen konserttiin. Sitten Sanna tarttui härkää sarvista ja konkreettisesti hoiti homman kotiin eli hoiti käytännön järjestelyt.

Glögimaljojen jälkeen syötiin (superhyvää suppilovahverokeittoa ja kylmäsavulohiruisleipiä mulla) ja juotiin (valkoviiniä ja rommikaakaota). Ja juteltiin, jostain kumman syystä paljon teatterista! Ja naurettiin, paljon. Ja kovaäänisesti. Haaveilimme miesnäyttelijöiden sääristä ja muistelimme parhaita säärikokemuksiamme lavoilla (tämä sai alkunsa Sugar-musikaalikeskustelusta, joka on tulossa ensi syksynä Tampereen Teatterille. Sugar, eikä keskustelu).

Tero Harjunniemi on multilahjakkuus, joka soittamisen ja laulamisen ja säveltämisen lisäksi toimii myös arkkitehtinä. Viime syksyn ja tämän kevään hän lauloi Jean Valjeanin pääroolia Les Miserables -musikaalissa Tampereen Teatterissa. Musiikkikiireet jatkuvat ensi keväänä Tampere-talossa Verdin Nabucco -oopperassa ja syksystä 2015 alkaen Kansallisoopperan Phanton of the Operan Raoulin roolissa. Kaiken tämän lisäksi saamme toivon mukaan keväällä nauttia omasta musiikistaankin, jos ja kun herrat kerkeävät studioon (ja Teron vanhempi poika, joka nytkin soitti keikalla mukana, pääsee intistä).

Niin, siis aivan loistavaa musiikkia veti tämä viisimiehinen akustishenkinen poppoo. Mulle tuli mieleen Sir Elwoodin Hiljaiset Värit ja Eijalle Kaseva. Sellaisia lauluja eletystä elämästä, suurista tunteista, ja kaikki Teron omasta kynästä. Juuri enempää porukkaa Kiveen ei olisikaan mahtunut kuulemaan, ja aika paljon oli sellaista vanhempaa väkeä. Ehkä Les Misin innoittamana?

Keikan jälkeen saimme Teron juttelemaan meidän pöytään ja kertomaan hieman kuulumisia. Ja tietenkin halusimme (ja saimme) yhteiskuvia.

Aivan mielettömän mahtava ilta, josta suuri kiitos kaikille kanssablogisteille ja ennenkaikkea Tampereen Teatterille ja Sannalle!!

Paikalla olivat siis:

Talle - Teatterikärpäsen Puraisuja
Siiri - Fuck Yeah, Finnish Musical Theatre
Simo - Kulttuurikarppaajan vanha ja uusi blogi
Eija - Taivaannapa
Laura - One Night in Theatre

ja meidän ihan paras emäntä Sanna!

Toivon mukaan tästä tulee perinne!


Kuvia ottivat mun kameralla aika moni, bändikuvat omia.