Enkä saanut pettyä! Nelisenkymmentä minuuttia pitkä esitys oli hauska, mukaansatempaava, iloinen ja kaikinpuolin viihdyttävä. Läpilaulettu tarina ei tarvinnut paljoa rekvisiittaa, mutta välillä arkusta kaivettiin jotain pientä. Kaikki laulajat olivat hirvittävän upeita. Raikas vaalea lettipää Aino (Elli Vallinoja) oli ihastuttava, varsinkin ahveneksi muututtuaan kalapipossa. Hanna Kaila oli rempseän hauska ja sopivan teatraalinen Pohjan Akka. Parta puuttui, mutta muuten Ari-Matti Hedman oli oivallinen Vaka Vanha Väinämöinen. Jukka Nykänen oli Joukahainen, mutta keskittyi pääasiassa vain pianonsoittoon. Aivan älyttömän hieno pianisti, joka osaa kaikki soittotyylit. Sokerina pohjalla tietenkin Jyri Lahtisen seppä Ilmarinen. Poikamainen pilke silmäkulmassa mennään - ja lauluääni vaan nyt on parasta tässä maassa. Mä voisin kuunnella ihan minkälaista musiikkia tahansa tämän miehen laulamana. Voisko vaikka laulaa puhelinluetteloa?
Moni Kalevalan tarina saa lihaa luiden ympärille, sammon taonnasta Ainon ja Väinämöisen ongelmalliseen suhteeseen. Mutta lopussa rakkaus ja ystävyys voittaa. Jos oli Nykäsen sävellys mukaansatempaavaa, niin sitä oli Jukka Itkosen hienosti riimitellyt sanoituksetkin! Nokkelia ja hauskoja, ja ainakin minut saivat tyrskähtelemään tuon tuostakin.
Yleisössä oli muutaman aikuisen lisäksi liuta n. 9-13 vuotiaita lapsia/nuoria, jotka malttoivat aika hyvin esitystä seurata. Ja tuntuivat tykkäävänkin. Esitys on kiertänyt paljon kouluja, mutta olisi kiva jos sitä nähtäisiin enemmän tämmöisissä kaikille avoimissa tilaisuuksissakin. Järjestäjille vinkki ja myös linkki mistä esitystä saa tilata...
Ryhmäkuvan copyright Annika Leino
Jyri Lahtisen kuva ihan ikioma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti