Paul Rudnickin käsikirjoittamassa Jeffreyssä seurataan samannimisen tyypin (jota Petri Piatu Puhakka näppärästi esittää) kipuilua elämässä. Bilettämiseen ja irtosuhteisiin kyllästynyt näyttelijä & tarjoilija kohtaa salilla elämänsä miehen, juuri kun on päättänyt lopettaa seksin kokonaan. HIV-positiivinen Steve (Jarno Pimperi) olisi kaikinpuolin täydellinen, mutta Jeffrey ei halua sitoutua, varsinkaan pian kuolevaan mieheen.
Jeffrey ja Steve
Näytelmässä on paljon väriä, räiskyviä tunteita ja kaikenlaisia kliseitä, mutta jotenkin se luovii itsensä läpi karikoista. Tarina sinänsä tuntuu hetkittäin olevan ihan toissijainen. Herkullisia tyyppejä pursuaa joka kohtauksessa. Erityisesti mieleen jäivät Mikko Aution Isä Dan ja Makla Laineen toimittajatyyppi (joka muistutti ihan kauheasti yhtä aktiivista tamperelaista teatterikävijää).
Periaatteessa näyttelijöitä oli 12, mutta erilaisia tyyppejä oli kymmeniä ja kymmeniä. Tässä on upea puvustus (a'la Cris af Enehielm ja työryhmä) ja toki myös peruukit ja maskeeraus. Ja taitavat näyttelijätkin toki. Moni oli tuttu aiemmista HGT:n esityksistä ja tuntuivat pistävän parastaan tässä.
Seksiaddiktien kokouksessa
Darius ja korkeat korot
Ja miten nämä kaikenkokoiset ja -näköiset miehet pystyy keekoilemaan niin korkeilla koroilla, se on arvoitus. Mä en itse pysyisi pystyssä edes puolet matalammissa :-)
Istuttiin Minjan kanssa eturivissä ja yhdessä vaiheessa sain syliini ihanan ison vaaleanpunaisen My Little Ponyn :-) Harmi kun se piti antaa pois.
Hurjan iso kiitos taas HGT:lle; vallan mainio esitys!
HGT-kuvien copyright Tiina Rantala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti