Tänä vuonna esitys on Soriferia.
Esityksen teemana oli dystooppinen ja steampunk-henkinen maailma. Päällimmäinen mielikuva oli Mad Max-elokuvien autiomaa, jossa asuvat ne ketkä eivät ole orjina teknologisessa ja totalitaarisessa kaupunkimiljöössä. Kaksijakoisuus näkyy myös lattiakuvan jakaantumisessa. Kiitos Oskari Löytönen silmiähivelevästä lavastuksesta. Kun James ja Adam kaapataan orjiksi, alkaa ovela pelastusoperaatio. Siinä sivussa nähdään upeita temppuja ja kaikki kulkee hienosti tarinan mukana ja siihen sopien. Niin autiomaan akrobaattiliskot kuin teknologiahärveleitä operoivat tyrannitkin.
Tätä kaikkea johtaa mielipuolinen diktaattori (Juho Fabrin), joka paukuttaa rummuillaan menemään korkeuksissa, ja sieltä ohjailee kaikkea toimintaa. Ja tekee myös ääniefektejä. Osittain siis myös livemusaa, vaikkakin enimmäkseen nauhoitettua. Vähän kyllä on ikävä takavuosien livebändejä. Mutta musa oli ihailtavan monipuolista: reggaeta, countryä, meksikoilaishenkistä... ja aina täydellisesti esitettävään sirkusnumeroon sopivaa.
Taina Kopran kirjoittama ja ohjaama Soriferia on kyllä todella toimiva kokonaisuus. Tuttuun tapaan Jouni Kivimäki on suunnitellut sirkustekniset ratkaisut. Taas kerran on Kitte Klemettilä loihtinut huikean hienot puvut. Funktionaalisia ja niin upeita katsoa. Ihania kekseliäitä yksityiskohtia. Aavikkolaisilla ruskeasävyisiä "rääsyjä" ja kaupunkilaisilla musta/hopea/harmaat hitechasut. Ja Eero Auvisen valot ovat häikäisevät, niinkuin aina. Tänä vuonna erityistä suitsutusta pitää antaa Jonna Kivimäelle uskomattomista maskeerauksista ja Malla Tallgrenille kampauksista steampunk-lisukkeineen. Kun esiintyjät perinteisesti olivat pois lähtiessä saattamassa katsojia, sai vielä ihailla kädentaitojaan ihan lähietäisyydeltäkin. Kun sama porukka tekee näitä jouluesityksiä yhdessä vuodesta toiseen niin tuloksena on aina korkealaatuista ja ihan maailmanluokan kriteerit täyttäviä esityksiä. Joka vuosi ihailen silmät ymmyrkäisenä niin valoja kuin pukujakin, ja sitä kokonaisuutta. Puitteet ovat niin upeat, että näissä voisi esiintyä yhtä hyvin ammattilaisjoukkokin.
Vaan melkein ammattilaisen veroisia nämä nuoret ovatkin. Millään ei tahtoisi uskoa että he ovat nuoria harrastajia, eivätkä ammattilaisia. Kaikki sujuu mainiosti, ja jos joku pieni kämmi käykin, ei siitä välitetä vaan mennä porskutetaan eteenpäin. Asenne ratkaisee!
Cyr-renkailijat, nuorallakävelijät, akrobaatit, rolabolaaja, vertikaaliköysiakrobatiat, jongleeraustaiturointi, hyppynarut, lehmät ja cowboyt, pyramidit, yksipyöräiset, tanssivat puujalka"linnut", löysä vaijeri - tempujen lista on liki loputon. Yksi hienoimmista oli Sampo Suihkosen tikapuujongleerausnumero. Suihkonen oli muutenkin yksi esityksen kantavia voimia ja mukana monessa numerossa, kuten myös Aapo Honkanen. Tulishow on aina yksi suosikkini myös. Ja nyt oli myös mieletön vipulautanumero. Lopullisen taistelun koittaessa pääsi myös koreografi Marjo Terästön työ hienosti esille.
Kaikki numeroiden väliosatkin ja roudaustauot on mietitty hienosti, jotain pientä ja kivaa mihin katsoja voi kiinnittää huomionsa muiden raahatessa patjoja tai virittäessään rakennelmia. Mittarimatoa tai robottityyppiä; kokoajan jotain hauskaa! Ja loppukiitoskuviotkin tosi hienosti mietitty.
Meidän kymmenenhenkinen seurueemme nautti ja eläytyi, kuten joka vuonna. Kyllä Sorin sirkuksen joulushow on vaan yksi loppuvuoden kohokohtia. Iso kiitos kaikille esiintyjille ja tekijöille!
Kuvien copyright Kristian Wanvik.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti