Nälkä / Turun kaupunginteatteri 20.12.2019

Usein hienoon esitykseen tulee sellainen himo että sen haluaa nähdä uudelleen. Tämä oivaltava nukketeatteriesitys Nälkä oli juuri sellainen. Lyhyt ja ytimekäs - ja silti niin täynnä sisältöä! Marraskuun alussa näin ekan kerran TIP Festin yhteydessä ja nyt sitten änkesin toiseksi viimeiseen esitykseen; kiitos vaan Janille henkilökuntalipusta!

Ihan ehkä niin paljon ei säväyttänyt kun ensimmäisellä kerralla, koska tiesin mitä tuleman pitää ja "temput" oli jo nähty. Mutta silti jaksan ihailla ja äimistellä kolmen taitavan esiintyjän heittäytymistä lukuisiin eri rooleihin, olivatpa ne sitten Draculan morsiamia tai muiden roolien nukettamista. Reetta Moilanen, Anna Nekrassova ja Riina Tikkanen ovat kutkuttavan monipuolisia esiintyjiä. Tunti tämän kolmikon parissa hurahtaa kuin (lepakon) siivillä. Perinteinen Dracula-tarina saa ihan uusia ulottuvuuksia, ja erityisesti kaikki kekseliäät niksit lavastuksessa ja toteutuksessa saavat katsojan hykertelemään ilosta. Tämä voisi olla hetkittäin lapsellistakin, mutta onneksi ei kuitenkaan. Välillä siis tulee sellainen "tää leikkisi nyt silleen että veri pursuaa täältä, ja sit tää menisi tästä hautausmaalle"-fiilis, missä nuoret tytöt leikkivät (paperi)nukeilla. Hautausmaasta puheenollen, se kohtaus taskulamppuineen ja hautakivien varjoineen on aivan verraton.

      

Näin toisella katsomiskerralla (kun en ollut enää häikäistynyt kaikesta visuaalisuudesta) oli aikaa perehtyä tarkemmin henkilöhahmoihinkin. Mina on esityksen aikakauteen (1800-luku) sopien hieman hysteriaan kallellaan oleva ja pakkomielteisesti aikatauluja tankkaava nainen. Jotenkin hän kuitenkin saa karistettua tämän taakan harteiltaan ja lopussa löytää sisältään varsinaisen toimintasankarin. Jonathan Harker on Draculan tapaamisen jälkeen morsiamensa Minan seurassa jotenkin poissaoleva, kuin kuohittu. Esityksessä vihjataan kyllä hyvin Draculan vietelleen myös hänet. Myös Minan ystävätär Lucy (lukuisista mieskosijoistaan huolimatta) on erittäin läheisissä, ettenkö sanoisi jopa intiimeissä, väleissä ystävättärensä kanssa.

Mahtavaa nähdä Nälkä uudelleen, iso kiitos Aino Venna hypnoottisesta musiikista ja Lee Lahikainen & Anu Kaaja teoksen luomisesta ja koko muukin tekijätiimi. Toivotaan että Nälkä palaa vielä estradeille joskus. Kyllä Draculan tarina on aina ajaton.


Kuvan copyright Maija Kurki.
Näin esityksen alennushintaisella lipulla.