Monsteri olohuoneessa / Tukkateatteri 10.12.2019

Tukkateatterin loppuvuoden esitys Monsteri olohuoneessa vaikutti niin kiinnostavalta että sain sen mahduteltua vielä joulukuun aika kiireiseen kalenteriin mukaan. Ja eikä onneksi tarvinnut pettyä. Skottilaisen David Greigin jo vuonna 2010 ensi-iltansa saanut näytelmä The Monster in the Hall on kiinnostavasti sekä hauska että vakava. Ja taipuu kyllä aika kivasti Suomenkin oloihin, kiitos myös Anne Kareman ohjauksen. On kiinnostava lukea käsiohjelmasta miten käsikirjoituksessa ei edes repliikkejä ole jaettu näyttelijöille. Aika vapaat kädet siis.

Teini-ikäinen Ankkis asuu kahdestaan isänsä kanssa Keravalla, ja joutuu ottamaan ikäisekseen ehkä hieman liikaa vastuuta arjen pyörittämisestä. Isällä kun on MS-taudin vuoksi näkö heikentynyt jo niin paljon että elämä on vaikeutunut. Mitä tapahtuu kun lastensuojelu päättää tehdä visiitin? Saako Ankkis jäädä isän kanssa asumaan vai joutuuko hän laitokseen?

 

Tämä on aiheeltaan aika vakavakin näytelmä, mutta onneksi esitystapa on niin riemastuttava ja käänteet niin vauhdikkaita ettei synkempiä teemoja kerkeä jäädä murehtimaan. Viisihenkinen näyttelijäjoukko taipuu moneen ja varsinkin äänisuunnittelu ja -toteutus on ihan parasta. Sen lisäksi että ääniä saadaan nauhaltakin niin niitä loihditaan lavalla mitä moninaisimmilla tavoilla. Läpsytykset vaihtavat kohtauksia, muovitynnyristä saa hienon soittopelin ja tyhjät pullotkin taipuvat moneen. Ihanaa seurattavaa!

"Kuu nousee Keravan ylle kuin taivaallinen Harley Davidsonin etulyhty." - Jotenkin romanttisesti sanottu. Ainakin jos on motoristi :-)

Lavalla nähdään kyllä hurmaavia henkilöitä. Tavallisia joo, mutta jokaisessa on joku twisti. Ankkis (Minerva Kettukuja) loistaa ilman muuta pääosassa. Nuori tyttö, joka kirjoittaa omaelämäkerrallista teostaan. Itsevarma ja sitten taas tosi haavoittuvainen. Vähän ehkä sellainen syrjästäkatsoja. Sisua piisaa ja kapinamieltä. Uskaltaa heittäytyäkin asioihin. Kyllä me pärjätään -asenne on vahva. Isä-Harrilla on salattu elämä tietokoneellaan. Onko hän joutunut lapsipornon pauloihin vai mitä ihmettä siellä netissä yökaudet puuhataan? Ja toki se melankolia sekä vaimon kuolemasta että sokeutumisesta on läsnä. Jaakko Katajamäki tuo tämän hahmoonsa hienosti. Sympaattinen hahmo, jolle suo kyllä kaiken onnen. Ankkiksen ihastus Lauri (Miika Ronkainen) on aika erikoinen heppu ja hänestäkin paljastuu kyllä kiinnostavia uusia piirteitä. Lastensuojelun täti Marketta (Sari Alhola-Piipponen) on pikkaisen blondi, tai ainakin onnistuu tehokkaasti esittämään sellaista. Tämmöisiä suurisydämisiä ihmisiä kun olisi oikeassakin elämässä enemmän! Ja sokerina pohjalla löytyy vielä imatralainen Akuliina, räväkkä Dominatrix, Suzu Sommarin esittämänä!

Monsteri olohuoneessa olisi varmaan aika kiva näytelmä nuorille, ikäsuosituksella 13+. Moottoripyörät, pelillisyys, hauska visuaalisuus ja 16-vuotias päähenkilö teini-iän ihastuksineen ja monenlaisine tunnekuohuineen ainakin luulisi toimivan.

Pelimaailmassa ei ole väliä onko sitä mikä tai kuka, ja avattarestaan voi tehdä sen näköisen kun haluaa. Kannattaa tarttua tilaisuuksiin ja heittäytyä, vaikka alussa hieman arveluttaisikin. ”Elämä on tetrispeli mihin tuli just yksi taso lisää”. Kuka tahansa voi pudota ja aina ei ole sopivia tukiverkkoja ottamassa vastaan. Mutta onneksi aina on jotain! Monsteri olohuoneessa antoi paljon sellaista optimismia ja hyvää fiilistäkin, vaikka hurjienkin käänteiden kautta.

Lisäbonus näyttelijöiden mätsäävistä sukista!

Pizzalaatikkosisustus on myös aika näppärä. Ja muutenkin Mia Leppäsen, Miina Aaltosen ja työryhmän suunnittelema lavastus - vaihtuvine maisemineen, tetrispelaajineen ja muuntautuvine elementteineen - on kekseliäs ja hauska.

Kylläpä oli kiva esitys monellakin tapaa, vaikka syvissä vesissä välillä käytiinkin. Esityksiä on vielä helmikuun 2020 alkupäiville, eli ehditte kyllä nauttimaan ja katsomaan.


Kuvien copyright Niina Uusitalo. 
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.