KAR / Fekete Seretlek & Studio Damúza, Sampo 2017, 2.9.2017

En oikein tiedä mitä odotin tältä tšekkiläispoppoolta. Mielenkiintoista esitystä varmaan. Sen myös sain. Ennakkotietona oli: "esineteatteria ja konsertti pohjautuen teemoihin Anna Kareninasta". Sitähän se olikin, mutta paljon muutakin. Kuusihenkinen Fekete Seretlek on musiikillisesti monipuolinen sakki, jotka ovat kaikki myös taitavia näyttelijöitä. Nyt mentiin slaavilaisissa tunnelmissa; musiikki pohjasi vanhoihin venäläisiin kansanlauluihin, mutta aika mielenkiintoisilla sovituksilla. Esityskielenä oli periatteessa englanti, mutta tšekkiä ja venäjääkin kuultiin. Ja suomea, vaikkapa faktoja lehtokurpasta! Tunnustan että tipahdin kärryiltä aika alkumetreillä, mutta ei haitannut menoa lainkaan.

Porukka oli kuin suoraan jostain viktoriaanisen ajan eksentristen hautausurakoitsijoiden kesäpäiviltä. Makaaberia, outoa, ja jotenkin silti hilpeää. Vodkan kanssa läträtään ja sitä tarjoillaan auliisti myös yleisölle. Tai sitten teetä, kaikkea löytyy. Istumme kynttilänvalossa, seuraamme pysyykö kontrabasisti vanhanmallisilla rullaluistimilla pystyssä, ja saadaanko haitaristi herätettyä henkiin. Se elää! Välillä koko sakki puhkeaa musisoimaan, välillä kuulemme Anna Kareninan tekstiä.

Esineteatteri. No, sitä että lyömäsoittaja ja muutamat muut nappaavat satunnaisia kapistuksia ja elävöittävät tarinaa niillä. Oli ne sitten paperiarkkeja, lyömäsoitinkapuloita tai jalan mallisia juomalaseja. Lyömäsoittajamies soittaa kaikenlaista mitä käsiin osuu, mutta isossa osassa on sellanen steelpan-mallinen Ufo-ilmankostutin eli hang (tai ainakin kovasti sitä muistuttava).

Meno äityi kyllä vauhdikkaaksi monellakin tapaa. Jännittäviä hetkiäkin saimme kokea kun ympäriinsä lentelevistä paperiarkeista yksi syttyi kynttilöissä tuleen. Mutta onneksi yleisössä ja esiintyjissä oli valppaita ja nopeita ihmisiä. Näimme steppikenkiä, akrobatiaa, sähkökitarasooloa parvella, totuuden samovaarin, leikkijunia, viikatemies, tuliseinää. Erikoinen performanssi siis, ja kai se Anna Kareninakin siellä jossain piilotteli. Ehkä pitsiasuihin sonnustautuneessa naissellistissä? Videopätkästä saa pienen maistiaisen esityksestä!

Hieman hämmentynyt mutta varsin viihdytetty olo jäi. Monipuolista ja absurdia oli tämä. Todettakoon vielä että Nukketeatteri Sampon uudet tilat Erottajalla ovat toimivat ja viihtyisät. Ja värikkäät! Kahvilasta sai pieniä herkkujakin.

Kaikenkaikkiaan ensimmäinen Sampo 2017 festari oli ihana kokemus, ainakin sen kolmen esityksen perusteella mitä ehdin katsomaan. Toivon että tästä tulee, jos ei nyt jokavuotinen, niin ainakin säännöllinen perinne. Kyllä Helsinkikin tarvitsee oman nukketeatterifestivaalinsa. Kiitos festivaalin tiedottaja Anna Martikaiselle yhteistyöstä!


Kuvien copyright Vojtěch Brtnický.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.