Komediatrio Lewis - Sayer - Shields kynäili alkuperäisteoksen ja Mika Eirtovaara ohjaa Mikko Koivusalon taas kerran nokkelaa suomennosta. Muutenkin porukka on pitkälti sama kuin neljä vuotta sitten juurikin Tampereen teatterissa ensi-iltansa saaneessa Näytelmässä joka menee pieleen. Marjatta Kuivaston seuraksi lavastussuunnitteluun on otettu Lasse Männikkö, mutta Raimo Salmen valot ja Ivan Bavardin äänet jatkavat hyväksi koettua linjaa. Lavalla on pieni pyörö, josta aukenee toinen toistaan satukirjamaisempia paikkoja: ihanan brittiläinen lastenhuone tummalla puulla ja kuviotapetilla, sini/vihersävyinen Mikä-Mikä-Maa upeine maasta pongahtavine kukkineen sekä perinteinen värikäs merirosvolaiva, Lontoon katoista puhumattakaan. Näyttävää katsottavaa, ja toki lavastukseen sisältyy kaikenlaisia pikku jippoja joista ei sen enempää. Sanonpa vaan että kolmikerroksinen lastensänky tarjoaa juuri niin herkullisen kohtauksen kun kuvitella saattaa!
Myös Polytekninen Draamaseura on kokenut muutamia miehistönvaihdoksia, vaan hyvin porukka porskuttaa uusien voimienkin kanssa. Meno lavalla on koheltavaa ja kreisiä, osa jipoista on tutuhkoja mutta paljon uutta kivaa tähän on keksitty. Jotkut jutut vähän ennalta-arvattavia, mutta ihania iloisia yllätyksiä on luvassa. Näyttelijäporukka on rautainen, vaikka heidän esittämänsä hahmot ovatkin hieman... vaihtelevantasoisia. Lari Halmetoja (!) (Mikko Nousiainen) vetää hienosti tuplaroolinsa jäykkänä herra Darlingina sekä kutkuttavana pahiksena Kapteeni Koukkuna. Tämän yritys avata myrkkypulloa koukullaan on tyrskäyttävä. Ola Tuominen vauhdikkaine tuoleineen on oivallinen kertoja, ja tämän Tarvajärvi-imitointi sai minut likipitäen pissaamaan naurusta housuihin. Matti Hakulinen liihottelee lavalla Peter Panin haastavan liikunnallisessa roolissa, mikä mahtaileva pöhkö.
Kulissien takana joudutaan todistamaan myös esiintyjien siviilikuvioita ja parisuhdeselvittelyjä, ja osa näistä paljastuksista kuullaan erilaisina koe-esiintymisnauhoina. Erityisesti setänsä rahojen takia näytelmään mukaan otettu Matti (Arttu Ratinen) ja apulaisohjaajana esitykselle toimiva Roope (Ville Majamaa) höpöttelevät vähän mitä sattuu. Miesten eläinroolit (muiden muassa) hellyyttävät kyllä paatuneimmankin katsojan. Ja jos ei herra Majamaa varjona viihdytä niin ei sitten mikään. Vähän saattoi mielessä käydä yksi Mikko Alatalon rallatus rikoosta ja riskeistä ja rumuudesta, mutta ihan vähän vaan. Toinen mikä *saattaa* kirvoittaa naurut on huikea merenneitokaksikko. Vedenalaiskohtauskin on toteutettu hienosti.
Mari Turunen vetää suvereenisti neljä eri roolia; välillä vaatteiden vaihdot jäävät vähän puolitiehen... varsinkin Helinä-Keijuna hän on aika tyrmäävä. Timo Välisaari on mukana hömelönä pikkuveljenä, jonka päähän eivät oikein repliikit jää muistiin. Kuten ei myöskään huono-onnisen Töräyksen (Elisa Piispanen). Teknisenä henkilökuntana lavalla säätävät (kirjaimellisesti) myös Osku Ärilä ja Annika Junno. Leveähymyinen Pia Piltz on aina hurmaavan säkenöivä ja Wendynä hän pääsee taas myös tanssahtelemaan. Koreografiat ovat myös Piltzin käsialaa. Niin, tässä siis kunnon perhenäytelmän perinteitä kunnioittaen tanssitaan ja lauletaan myös (Ivan Bavard ja Henri Lyysaari vastaavat sävellyksistä).
Suuurimpana menetyksenä Pirkanmaan Polytekniselle Draamaseuralle (ja koko Tampereen Teatterille) on Risto Korhosen puuttuminen näyttelijäseurueen joukosta. Ikävä tulee!
Iso kiitos kampauksista, maskeista ja peruukeista Jonna Lindströmille työryhmineen, sekä superpukusuunnittelija Mari Pajulalle - ihan mahtavan upea garderoobi taas kerran. Ja näyttämön takana häärivät tyypit jotka mahdollistavat nopeat pukuvaihdot ja lavastesysteemit - bravo!
Napakat kaksi tuntia puolen tunnin väliajalla jaksaa vielä pitää maskiakin hyvin. Jalkatilaa on kerrankin päänäyttämöllä vaikka liki kaksimetrisille teatterinjohtajillekin (infrapunasaunalla tai ilman!) koska joka toinen penkki on poistettu kokonaan.
Jos kaipaat syvällistä tarinaa, älykästä komediaa tai tunteisiin käyvää draamaa illan teatteriesitykseltä, niin Peter Pan menee pieleen ei ole sinun valintasi. Jos taas haluat irtiottoa ankeasta korona-arjesta, nauraa niin että mahaan koskee tai viehätyt slapstick-huumorista, niin sitten tervemenoa lippukaupoille Tampereen teatteriin. Katsomossa olleet lapset kikattelivat kovasti, eli kyllä tämä toimii kaikenikäisille.
Kuvien copyright Harri Hinkka.
Näin esityksen ilmaisella kutsuvieraslipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti