Mutta siis asiaan. Taru Luojolan kirjoittama Missä paikkasi, tiedätkö sen? on alunperin julkaistu novellina Osuuskumman Steampunk! - Höyryä ja Helvetinkoneita -antologiassa. Mulla on vaan ykkösosa Koneita ja Korsetteja, koska en ole vieläkään saanut kakkosta hankittua. Joten alkuperäisnovellikin on toistaiseksi lukematta. Kirjaa (molempia osia) on myynnissä Tukkateatterilla esitysten yhteydessä 15 euron hintaan.
Ja asiaan... Katja Pilvin ohjaamassa näytelmässä liikutaan 1800-luvun lopun Skånessa, useassakin eri aikatasossa. Vuosien vaihtumisen seuraamisessa auttaa hieno aikavalitsin lavan sivulla. Tarinassa on kyseessä oikeastaan kolmen erilaisen ihmisen kasvutarina. Nuori Jonas Ångström (aina yhtä mainio Antti Salminen) haaveilee pikkupoikana liittyvänsä ilmarosvoihin, mutta uskonnollinen äiti (ihastuttava Taru Luojola) kuvittelee isättömälle pojalleen toisenlaista tulevaisuutta. Ja niinpä Jonas joutuu kaupunkiin tehtaaseen töihin. Toisaalla taas Sofia Brist (raikas ja taitava Katri Liukkala) joudutaan antamaan lapsettomalle kauppiaspariskunnalle elättilapseksi. Sofia etenee vastaamaan kaupasta ja odottaa tilanteen jatkuvan, mutta kohtalo päättää toisin. Jonaksen ja Sofian kohtalot kietoutuvat myöhemmin yhteen, kun Jonas tapaa Sofian siskon Emman.
Kolmantena henkilönä seurataan kalastajanpoika Peder Ormkvistin (Mark Jarvel) nousua ilmarosvojen kärkeen ja jopa Skånen työväenmiliisin ilmavoimien komentajaksi asti. Vallankumousteemat limittyvät hienosti kasvutarinoihin ja steampunk-mytologiaan. Ketä motivoi kosto, ketä maailmanpelastaminen. Tarinalla on jossain mielessä myös onnellinen loppu, vaikka väkivaltaisuuksilta ja kuolemalta ei voidakaan välttyä.
Kaikki näyttelijät (Salmisen Anttia lukuunottamatta) nähdään lukuisissa eri rooleissa. Hienoja asu- ja roolivaihtoja nähdään useita. Mun suosikki oli kyllä varmaan käsikirjoittaja Taru Luojolan monet roolit; upeasti pukeutunut aatelisherra (jolle käy heti näytelmän alkuhetkinä karvaasti), harras rouva Ångström, ylväs kruunun sotilas, ja lisäksi vielä naapuri ja kantajakin. Mutta se 1800-luvun dandy, joka käy klubilla; olisin tarvinnut kuolalapun! Sitten oli myös Russell Crowen-näköinen Eero Väätäinen, joka varsinkin ilmalaivan kapteenina hienoine asusteineen oli mykistävä.
Visuaalisesti tämä on aivan ihastuttava! Vaikka näyttämö on pikkiriikkinen, niin kaikki oleellinen mahtuu mukaan. Lavasteita tuodaan ja viedään sitä mukaan kun niitä tarvitaan, ilmalaiva lipuu esille verhojen takaa, arkusta kaivetaan kamoja. Arkuilla on muutenkin monta funktiota. Kohtaukset vaihtuvat taajaan, mutta hyvin katsoja pysyy kärryillä. Leena Sievä vastaa niin lavastuksesta kuin nerokkaan yksityiskohtaisesta puvustuksestakin (ja tarpeistosta). Ihanasti on hyödynnetty kunnon steampunk-henkeen kaikenlaista; tyhjiä pulloja, paperilautasia, kaljatölkkejä...
Sitäpaitsi näytelmä missä miekkaillaan on AINA hyvä!
Jos nyt jotain ei-niin-ylistävää tarttee keksiä, niin ne muutamat laulut eivät ehkä ihan toimineet ja istuneet muuten hienoon näytelmään.
Enkä taas muistanutkaan että yksi mun suosikki(harrastajateatteri)näyttelijöistä eli Antti Salminen on mukana taas tässäkin. Kotimatkalla Eevan kanssa pohdittiin miten hyvä se on ja sietäisi olla "oikeillakin" näyttämöillä. Ja totesimme kummatkin ketä tunnetumpaa näyttelijää tämä monellakin tavalla muistuttaa, nimittäin Stephen Moyeria :-)
Eevan kanssa oltiin siis esitystä katsomassa ja sattumalta siellä oli Mari ja Mikkokin! Kiva treffata aina tuttuja kulttuurin merkeissä. Ja tällä kertaa Eeva ei lyönyt päätään mataliin valaisimiin katsomon päällä :-)
Tänä syksynä on luvassa lisää scifiä teatterilavalla, kun helsinkiläinen Teatteri Toivo esittää Orson Scott Cardin Ender's Gamen. Sitä olen menossa katsomaan sitten hieman myöhemmin syksyllä.
Kuvien copyright: Niina Uusitalo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti