Muuten enskari oli paljon parempi kun ennakko! Toki istumapaikkakin oli ihan paras mahdollinen mitä TTT:n suuren näyttämön katsomosta löytyy (kiitos Sari!). Kyllä vaan hyvältä paikalta on ihan eri asia seurata näytelmää kun huonolta.
Nyt kun tarina ja itse esityskin oli tuttu, niin pystyi enemmän ehkä nauttimaan kaikesta. Ja mikäs tässä oli nauttiessa kun oli hyvä esitys, hyviä laulajia ja kaikin puolin ihan mukavaa.
Edelleen Buenos Aires oli yksi näyttävimpiä kohtauksia, niin musiikillisesti kuin lavastuksellisesti ja valojen mittapuulla. Varsinkin valaistus toimii upeasti tässä. Sen sijaan se kenraalien ampumiskohtaus ei toimi, ainakaan mun mielestä. Kenraalit itsessään ovat kömpelön liikuttavia.
Musikaali maalaa kuvan aika häikäilemättömästä naisesta, joka kaikkia keinoja kaihtamatta luo itselleen uran.
Emmi Kaislakari rakastajatterna lauloi minusta (joka ei oikeasti ymmärrä hyvistä laulajista juurikaan mitään) mun mielestä hetkettäin paremmin kun Evita-Laura Alajääski! Joka laulaa kovaa ja korkealta. Che (Juha-Matti Koskela) ehkä inasen vaisu, pitäisi olla enemmän kapinaa ja munaa! Kyseessä on kuiteskin vallankumousjohtaja, jumantsuikka!
Väliajan molemmin puolin isot ja näyttävät joukkokohtaukset. Sellaiset toimii aina.
Marraskuussa menossa sitten katsomaan sitä toista miehitysversiota, ja odotan suurella mielenkiinnolla, koska useat tahot ovat kehuneet paremmaksi. Jää nähtäväksi...
Kiitos TTT ensi-iltakutsusta!
Kuvien copyright: Teppo Järvinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti