Hieman hupsua, mutta koska kummallakin kerralla kun kävin katsomassa Richard II:ta (ensin Stratford-Upon-Avonissa ja sitten joulukuussa Lontoossa) niin David Tennantia ei stage doorilla näkynyt. Asiasta tuli hieman jopa pakkomiellekin, joten lauantai-illalle en varannut teatterilippuja, vaan suunnitelmissa oli mennä Barbicaniin väijymään :-)
Onnistuin melkein sössimään tämän, koska oltiin Philin kanssa syömässä ja sitten juomassa lisää viiniä tämän tykönä. Vaikka se on vain muutaman minuutin kävelymatka Barbicanin teatterilta, niin olin silti melkein liian myöhässä! Ilmeisestikin jokaisena iltana stage doorilla on riittänyt väkeä kymmenittäin, ja kiireinen Tennant kerkeää raapustaa nimensä vain niille ketkä ovat onnistuneet saamaan paikkansa turva-aidan vierestä.
No, koska mä join mieluummin hyvää uusiseelantilaista valkkaria Philillä, niin eturivin paikka jäi saamatta. Hieman lohdutti se että taakseni kertyi kuiteskin vielä n. 6 riviä ihmisiä :-) Näissä kahdessa kuvassa näkyy muuten mun sormet ja se suklaarasia, heh heh.
Ja koska olen tarpeeksi pitkä, ulotuin tunkemaat Davidille rasiallisen Fazerin suklaakonvehteja ja samalla myös saamaan raapustuksen käsiohjelmaani... Mission accomplished! Tämän jälkeen takaisin Philille viinin pariin (yöpyminen tapahtui siis Philin vieraana upeassa Charterhousessa).
Joku mimmi käy joka ilta kuvaamassa sitä valtavaa väenpaljoutta siellä, tässä video lauantailta 19.1. Onneksi kuvaaminen loppuu juuri ennen kun Tennant tulee mun kohdalle. Mutta jotain käsitystä siitä saa millanen kaaos siellä on, ja joka ilta! Ei kateeksi käy, Tennantia siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti