Vaikkei sattuneesta syystä lasten terveydenhoito olekaan kaikkein lähimpänä sydäntäni, niin tuli silti mentyä tämmöiseenkin. Toisaalta vietin vastasyntyneenä Lastenklinikalla tovin jos toisenkin, ja siitä syystä vanhempani ovat tukeneet lastensairaala-asioita kaikki nämä vuodet. Mutta mulle ehkä suurempi syy oli kiinnostavat näyttelijät ja muusikot ketkä tilaisuudessa esiintyivät. Jos siinä samalla sitten tekee hyväntekeväisyyttä, niin ei haittakaan! Samalla sai käytyä vanhemmilla syömässä.
Mukavaa oli myös vihdoin ja viimein tavata "kollega" eli Talle, jonka Teatterikärpänen-blogi on yksi suomalaisia suosikkejani. Ja Tallekin jo ehätti kirjoittamaan tästä tukikonsertista.
Paikat olivat parven 4. rivillä, mutta ihan hyvin siitäkin näkyi ja kuuli. Tilaisuus oli loppuunmyyty, joka on aina kiva juttu rahankeruutilaisuuksissa. Esiintyjät ja muut olivat talkoilemassa, eli uhrasivat vapaan sunnuntainsa hyväntekeväisyydelle, siitä lisäpisteet.
Alussa olleet Jemina ja Selina Sillanpää taustabändeineen ei vakuuttanut, mutta onneksi sen jälkeen tuli Jukka-Pekka Palo loistavien Tuomas Kesälän (piano) ja Mari Kätkän (haitari) kanssa soittamaan. 2 lyhyttä runoa (Einari Vuorelan Vävy ja joku toinen samalta tekijältä, jota en nyt muista), 2 laulua. Kaikki tuttuja Laulujen Palo -illasta reilun vuoden takaa. Historiaosuuskin oli ihan kiinnostava (Katariina Kaitue ja Kristo Salminen kertoivat lasten terveydenhoidon historiasta Suomessa, diakuvien kera).
Samuli Laiho (jota tuli aikoinaan nähtyä paljonkin Hearthillin keikoilla, siis parikytä vuotta sitten) ei sen sijaan myöskään kolahtanut lainkaan suomenkielisillä kappaleillaan (vaikka Ufo Mustonen viulua soittamassa olikin hyvä). Sen sijaan Jukka Puotila, minkä suurimpia faneja en ole koskaan ollut, oli positiivinen yllätys presidentti-imitaatioillaan. Varsinkin Sauli Niinistö-imitointi oli loistava, ja niin Peter Capaldin oloinen :-))
Toinen mikä oli kanssa kiva esiintyjä oli Vuokko Hovatta. Molemmat laulut kitaran säestyksellä olivat hienot, ja en olisi uskonut että WH Audenin runo Funeral Blues toimisi suomeksikin, ja vielä laulettuna. Jazzin ystävä en ole, mutta Verneri Pohjolan soitto kuulosti kanssa jännältä ja kivalta.
Esko Salmiselta olisin mielelläni kuullut lisääkin, kun pelkästään Juhanin monologin Seitsemästä Veljeksestä. Mutta muuta ei maestrolta tällä kertaa nähty. Illan vauhdikkain esitys oli varmaankin Timo Tuovisen 3 Brel-biisiä! Jes! Kansallisteatterin kuorokin nähtiin lavalla, ja lopuksi vielä Ismo Kallio (ensin videolla, sitten lavalla).
Konsertin juonsi tetaterinjohtaja Mika Myllyaho, ja ketään ei varmaan haitannut kun mentiin yliajallekin parikymmentä minuuttia.
Kyllä tämä aina parinkympin väärtti oli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti