Siinä missä viimeksi esiintymispaikkana oli teatterimainen miljöö, oli revyy tuotu nyt alkulähteilleen eli gay-ravintolaan. Ja livepianisti oli vaihtunut nauhalta tulevaan musiikkiin. Siinä hyvänä puolena oli monipuolisemman musiikin mahdollisuus. Kundit olivat yhtä lukuunottamatta kaikki uusia. Mutta bonusta ensinnäkin rohkeammasta castingista. Sillä nyt ei saatu suunnilleen samasta muotista valettuja timmejä nuoria miehiä, vaan oli pitkätukkaa, tatuoitua ja bodattua punkhenkistä heppua, hieman mahakkaampiakin miehiä. Eli pisteet tästä! Castingissa oli mukana kuulemma reilusti porukkaa eli kyllä tämä kiinnostaa esiintyjiäkin.
Ville Mustonen oli se viime kerrallakin mukana ollut heppu, sellainen viattoman naapurinpojan näköinen. Mutta kun herra polkaisee esittelybiisin jälkeen homman käyntiin Nakusiivoojalla, niin siinä saa pölyt nurkista kyytiä! Kyllä tämmöisen siivoojan voisi omiinkin nurkkiinsa ottaa huiskimaan :-) Tykkään edelleen kovasti myös Valtteri Turusen hilpeästä Pornotähti Terhakka Tervakoskelta-vedosta! Ja nämä biisit tuntuvat olevan yleisön suosikkejakin.
Nallekarhumainen Aleksi Parviainen uppoutui Tauno Palon maailmaan ja suomifilmitunnelmaan. Yleensä tämmöiset kaihoisat slovarit eivät nyt minuun vetoa. Mutta Tauno Palo! Ja ihana pitkätukkanallekarhu! Kim Gustaffson on valloittava kiharapörröineen. Kristoffer Ignatius on fyysisesti oikein passeli laulamaan Adonis-biisin, ja tässä on muuten aika hienot koreografiat, Jyri Nummisen käsialaa ne. Kuten biisien oivalliset ja viihdyttävät suomennoksetkin. Ohjauksesta vastaa tälläkin kerralla Jermo Grundström.
Eri tyyppiset esiintyjät tuovat biiseihin uusia ulottuvuuksia. Osa laulaa paremmin, osa esiintyy paremmin, mutta kaikki ovat täysin rinnoin mukana. Kyllä tässä vatkataan ja veivataan, ja heilutellaan tahtipuikkoa ja rytmimunia. Ihan oikeastikin! Niitä miesten heiluvia vehkeitä ei nyt jaksa katsoa enää alkuminuuttien jälkeen, vaan ihan muut asiat varastaa huomion. Se riemu ja tekemisen meininki välittyy katsomoonkin. Tätä on oikeasti hauska katsoa. Eikä se ilo johdu siitä että näkee alastomia miehiä lavalla, vaan siitä ilosta mikä esiintyjistä välittyy. Miettikääs nyt; lauma pseudomunkkeja hymisemässä niitä eri nimikkeitä miehen sukuelimelle. Se on pakko nähdä!
Ravintolan lavalta miesten äänet kyllä kuuluvat, sillä tällä kertaa heidät on mikitetty. Silikoniremmit kiinnittävät mikit selkään. Ja koska vaatteita ei ole niin kiinnityssysteemi on oivallinen.
Näitä kundeja on mahdollisuus katsella ja kuunnella Gay Club Herculeksen tiloissa aina 9.12. asti, joten suosittelen lippukauppoja. Hauska mutta hieman lyhyt (tunti 20 minsaa) esitys kannattaa mennä tsekkaamaan - siitä voi iltaa jatkaa sitten Helsingin yöhön!
Kuvien copyright Mika Laurila.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti