perjantai 10. marraskuuta 2017

Näytelmä joka menee pieleen / Kouvolan teatteri 9.11.2017

Elämäni ensimmäinen vierailu Kouvolan teatteriin! No pitikö sinnekin asti taas ängetä, voisi joku kysyä. No piti. Koska paloin halusta nähdä miten mestarillinen Näytelmä joka menee pieleen toteutetaan muualla Suomessa. Tampereen teatterin loistava versio oli nähtynä tässä vaiheessa pari kertaa, ja Lontoossakin kerran. Mutta mites sitten Kouvolassa, jossa on astetta pienemmät resurssit kuin näissä teattereissa?


Hyvin siellä selvittiin. Teksti on toimiva ja viihdyttävä, joten kaikki on enää kiinni näyttelijöiden ammattitaidosta ja ajoituksista, ohjauksen tarkkuudesta sekä teknisen henkilökunnan onnistumisesta. Pikkujuttuja :-) Ohjaajana toimi Mika Nuojua. Tästä viikosta olikin kehkeytymässä varsinainen Mika Nuojua-teemaviikko, koska olin menossa vielä viikonlopuksi Ouluun, katsomaan kahta tähdittämäänsä näytelmää! Tekstin käännös oli sama tuttu Mikko Koivusalon käännös mitä Tampereellakin käytettiin. Mitäs sitä hyväksi havaittua muuttamaankaan.

Näytelmähän kertoo innokkaasta harrastajateatteriporukasta, ketkä ovat tekemässä murhamysteeriä nimeltään Murha Havershamin kartanossa. Sellainen perinteinen Agatha Christie-henkinen juttu, tiedättehän. Mutta kuten usein tämmöisissä tuppaa käymään, moni asia ei ihan mene siten kun on suunniteltu. Tässä tapauksessa ei juuri mikään. Kaikki menee pieleen mikä on mahdollista mennä. No, näillä mennään, ja tässä tapauksessa juuri sitä pääsemme me katsojat nauramaan. Näyttelijät jotka joutuvat esittämään huonosti näytteleviä näyttelijöitä. Ei helppo rasti se.


Ensi-ilta oli ollut juuri edellisellä viikolla, ja nyt olin katsomassa päivänäytöstä. Yleisö oli hieman iäkkäämpää, ja ehkä hieman vaisuakin. Tosin yleisöstä poimittu nainen, joka tuli pitelemään takanreunaa sai nauratettua katsomoa heti alussa... Teosta oli myös hieman lokalisoitu, koska tällä kertaa näytelmää esittää Pohjois-Kymen Polytekninen näytelmäseura ja kateissa on Dingon CD-levy. Kauheasti en kyllä ennen esitystä bongaa tyyppejä etsimässä sitä levyä saatikka koiraa, mutta ehkä ne vaan eivät osuneet silmiini.

Näyttelijäporukka tekee tasaisen varmaa työtä. Hovimestari Perkins (Hannele Laaksonen) on vaihtanut sukupuolta, mutta ei haittaa hommaa mitenkään. Panu Poutanen oli oivallinen tuplaroolissaan, ylinäyttelevänä "näyttelijänä" joka jumittaa vilkuttelemaan yleisölle joka välissä. Koko kroppansa oli mukana käsimerkeillä havainnoimisissa. Ja Raimo Räty tämän onnettoman esiintyjäseurueen ohjaajana, ja itse tarkastajan roolissa, toi hyvin ilmi tuskastumisensa "näyttelijöihinsä". Satu Taalikainen oli myös huikea sijaisnäyttelijänä; joka kerta kun sanoi kekil niin repesin nauruun. Näyttämömestari (Rebecca Viitala) muuttuu vietteleväksi seksipommiksi ja vetää hienosti lärvit jouduttuaan lavalle varamiehen varamieheksi.


Sanna Halmeen lavastus ja pukusuunnittelu on toteutettu pieteetillä ja kunnon brittikartanotyyliin. Valosuunnittelu (Antti Helineva) ja äänisuunnittelu (Kari Mitikka) on tässä esityksessä aika oleellista, miten se kaikki tehdään uskottavasti piirun verran pieleen. Tai saadaan ainakin näyttämään siltä. Ihan kaikki tekniset ajoitukset eivät mene sataprosenttisesti nappiin, mutta viiveet ovat niin pieniä että mahtaako suuri yleisö sellaisia huomatakaan. Minä vaan, kun tiedän mitä odottaa ja mitä tapahtuu seuraavaksi. Tai mitä pitäisi tapahtua. Mutta kunhan tätä hieman pidempään vedetään, niin homma loksahtanee kohdalleen.

On todella virkistävää vierailla itselleni ihan uusissa teattereissa. Näkee "uusia" näyttelijöitä, ja ehkä vanhoja tuttuja näytelmiä tuoreilla voimilla tehtyinä. Matkailu todellakin avartaa. Kiitos Kouvola!


Kuvien copyright Timo Tuviala.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti